Takaisin maanpinnalle

Eli vattupuskiin! Eilen oli pojan päiväkodin aloituskeskustelu ja siinä vaiheessa kun markkinoin päiväkodinjohtajalle potentiaalista XL-mall...

Eli vattupuskiin!

Eilen oli pojan päiväkodin aloituskeskustelu ja siinä vaiheessa kun markkinoin päiväkodinjohtajalle potentiaalista XL-malliuraani, päätin rauhoittua. Onneksi olin jo sopinut naapurin tulevan tokaluokkalaisen kanssa vadelmapuskatreffeistä, joten jätin hetkeksi mallinurani, sen myötä tulevan jääkiekkoilijapoikaystävän, loistotalon Manilassa ja eläkepäivien Loreal becauce I'm worth it ryppyvoidekampanjan tähdittämisen mielestäni ja suuntasimme lähimetsän vattupuskiin.

Saalis ei ollut mitenkään mainittava kummallakaan, poimijakaveri sai nipin napin pohjan peittoon, minä pari senttiä enemmän. Mulla oli loogisesti mekko päällä, joten kaikki pikkuötökät suuntasivat oitis hameeni alle. Kun vielä sain nokkosen polttaman jalkaani, päätettiin lähteä takaisin kotiin ja yrittää muutaman päivän päästä uudelleen. Seuraavalla kerralla laitan kyllä ainakin Varustelekan kalsarit jalkaan, noista lahkeista ei ötökät pääse sisälle. (edit: suosittelen oikeasti noita kalsareita, ne on huiput!!)

Tämä kesä on mennyt lähinnä pensasmustikoita syödessä, joten vatut olivat virkistävää vaihtelua. Tiesihän kaikki, että yläkuvassakin näkyvän pensasmustikan sisus on vihertävä eli se ei sotke vaatteita niinkuin tavallinen mustikka? Tämä(kin) asia tuli mulle yllätyksenä kesän aikana ja siitä lähtien eväsrasiasta on löytynyt niitä, lapsi tykkää ja äiti etenkin tykkää. Välillä vaan ärsyttää, kun kaikki marjat on pakattu tuollaisiin muovirasioihin, jotka on niin ohutta muovia ettei niitä oikein voi uusiokäyttääkään. Maatuvia pakkausmateriaaleja ensikesäksi odotellessa!

On muuten aika hassua, että piti muuttaa Helsinkiin jotta asuisi ison metsän vieressä. Tämä on näes ensimmäinen kerta kun voin hypätä metsäpolulle melkein kotiovelta.

Nyt vähän jätskiä ja vadelmia, viimeisimpien käänteiden takia herkut maistuu TOSI HYVIN :D

 

5 kommenttia

  1. Meiltäkin kun kipsuttaa Manskun yli pääsee metsään, jota kutsutaan keskuspuistoksi. Sinne kyllä kuuluu liikenne niin kuin kuuluu Nuuksioonkin.
    Itse en oikein pensasmustikoiden mausta perusta, sillain vetisiä jotenkin.
    Ja tänään muutaman mustikan ja vatun poimin keskuspuistossa omaan ja pojan suuhun. Vähän kyllä nekin mustkat maistui siltä, että mustikkakausi taitaa olla tältä kesältä ohi.

    VastaaPoista
  2. musta se maku on ihan hauska, tosin isommat on aina parhaita! eniten arvostan tuota sotkemattomuutta kuitenkin :D

    VastaaPoista
  3. Mulla on aina marjatoriostoksilla omat kipot mukana, mutta kauppojen hyllyillä ne vaan on niissä rasioissa eikä muu auta. Onneksi voi sentään iskeä ne energiajakeeseen, mutta mieluummin pärjäisi ilman. Ja on noi rasiat aina parempi kuin se että ne tunkee torikojuissa niitä mansikoita pari litraa hevipussiin ja sitten ne on aivan liiskaa kun pääsee himaan :/

    VastaaPoista
  4. mä yleensä hankin marjoja evääksi just silloin kun ei ole mitään kippoa mukana. noi marjat lähti pari minuuttia ennen pihlajasaaren laivan lähtöä lähikaupasta, joten ei olis kyllä kipotkaan auttanut.

    VastaaPoista
  5. Oi, vattuja! Meillä lapsi rakastaa kaikkia marjoja, ja niitä käytetäänkin paljon eväinä. Marjojen napostelu on hyvä konsti saada meidän vauhtivekara pysymään edes jonkin aikaa aloillaan rattaissa, mutta voi sitä sotkun määrää... Siksipä otankin kiitollisena vastaan tuon vinkin pensasmustikoista (en minä ainakaan ollut tiennyt niiden sotkemattomuudesta!). Toisaalta ekologisinta, helpointa ja halvinta on käydä nappaamassa mustikat itse tuosta lähimetsästä.

    Päivähoitohommien aloituksesta lukisin kernaasti lisää, ihan siitä syystä että meillä on kohta sama juttu edessä ja ainakin minua jännittää aika kovasti, miten kaikki lähtee sitten käytännössä sujumaan.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images