Äitityyliä?

Muutama postaus sitten kirjoitin äitiyteen liittyneistä muutoksista ja siitä kuinka kaipaan omaa itseäni takaisin. Mainitsin tekstissä lähte...

Muutama postaus sitten kirjoitin äitiyteen liittyneistä muutoksista ja siitä kuinka kaipaan omaa itseäni takaisin. Mainitsin tekstissä lähteneeni kaupungille ja tavanneeni pultsarin, joka pukeutui samalla tavalla kuin minä. Se jäi hetkeksi mietityttämään, mutta vasta kommenttiboksissa virinnyt keskustelu herätti kunnolla. Uskomattoman moni tunsi jollain tavalla olevansa ulkonäkönsä puolesta "epä-äitimäinen" ja kuinka äitiys oli muuttanut tyyliä joko tahtomatta tai ihan tarkoituksella.

Itse en ole muuttanut tyyliäni äitiydestä johtuen, vaan vaatteet ja niiden yhdistely elää edelleen fiiliksen mukaan. En ole kokenut olevani yhtään enempää tai vähempää äitimäinen tai silmätikku, vaikka pukeutumisessani on paljon viitteitä alakulttuureista isoista tatuoinneista lähtien. Pukeutuminen ja ulkonäkö on kuitenkin suhteellisen helppo säilyttää omana, vaikka aika omiin muihin juttuihin kävisikin vähäksi. Silti, jos aamulla miettii meikkaako ja miettiikö vaatteensa vai juoko aamukahvit rauhassa, kirjoitetaan kahvi nykyään isolla K:lla ja siitä ei luovuta. Mennään sitten vaikka tukka pystyssä maastotakissa, ei ongelmaa.

Ulkonäön sijaan koen muuttaneeni suhtautumistani ulkonäköön. Se ei ole enää niin iso statement juttu, kun se Alepan muovikassi kertoo jokatapauksessa omaa juttuaan elämäntyylin muuttumisesta.

Mutta millainen sitten on äitimäinen tyyli? Millaiseksi halutaan tai ei haluta sitten millään? Jos minun pitäisi määritellä nykyäitityyli, se menisi ihan puhtaasti ennakkoluulojeni listaukseksi. Nykyäiti pukeutuu valkoisiin puuvillatunikoihin ja kivipestyihin pillifarkkuihin, sillä on marimekon laukku, nahkaiset kengät ja pitkä hyvinhoidettu tukka sekä musta takki. Värimaailma on musta-valkoinen-vaaleansininen ja kaulassa saattaisi olla jotkut "kivat" helmet ja sitten kun räväytetään, hankitaan jotain hyväksi havaitun lastenvaatemerkin mamma-mallistosta, ehkäpä jollain vekkulila värillä tai printillä. Oikeastihan juuri kukaan ei pukeudu näin, mutta sellainen mielikuva minulla silti on äitityylistä 2012.

Oma tyylini on ollut aina vähintäänkin huomiota herättävä, mutta sanoisin sen olevan enemmänkin ikä (olen 30 vuotta) kuin äitiys, mikä on muuttanut ulkonäköä hillitymmäksi. Uusia tyylisuuntia tulee ja menee ja nykyään sitä jo katselee kauhulla uusia nuorisotrendejä, että mitähän tällä nyt yritetään tuoda esiin. Tennissukat rullattuna farkkujen päälle oli muutama vuosi sitten aika käsittämätöntä, mutta en sanoisi menneen yhtään helpommin ymmärrettäväksi. Me kolmikymppiset olemme ehkä kuitenkin ensimmäinen sukupolvi vanhempina, joilla eletyt alakulttuurivaiheet näkyvät vaatetuksessa edelleen vahvasti. Kommenttiboksissa puhuttiin martensseista ja itseäkin hieman kirpaisee, että maiharit ja pikeemekot eivät enää mahdukaan päälle ja niiden tilalle on tullut jotain muuta.

Tunnustaako kukaan muuttaneensa tyyliä tarkoituksella äitimäisemmäksi? Millainen ylipäätään on äitimäinen tyyli? Tunnetko jonkun tuttavan tai vaikka julkkiksen, jolla on mielestäsi äitimäinen olemus? Itselleni tulee vain yksi mieleen: Rakel Lingnell, se jos joku on ÄITI.

28 kommenttia

  1. Itse pyrin käyttämään samoja/samantyylisiä vaatteita kuin ennen äitiyttä. Nykyään vaan aikaa vaatevalintojen miettimiseen on vähemmän ja aika usein tulee mietittyä että pukluthan tämän paidan päälle kuitenkin tulee, että viitsiikö tätä käyttää. Myös käytännöllisyys menee välillä edelle jos tietää, että pitää kannella pikkusta ja konttailla ja kyykkiä lattiarajassa. Itse koen, että en halua pukeuta "äitimäisesti", mitä se sitten kullekkin tarkoittaa. Vaan haluan pystyä säilyttämään oman tyylini. Myös vartalon muuttuminen raskauden myötä tuo haasteita pukeutumiseen.

    VastaaPoista
  2. sulla on kyllä aikalailla samat ajatukset kun mullakin :)

    VastaaPoista
  3. Menin tänään käymään entisellä työpaikalla ja ensimmäinen asia, mitä minusta huomattiin, oli vaelluskengät. Työkaveri sanoi, että "sut on aina totuttu näkemään pukeutuneena". Minä, joka kuljen yhä 13 vuotta sitten yläasteella ostamassani paidassa tai kulahtaneissa bändihuppareissa, en ole koskaan ajatellut täyttäväni määritelmää "pukeutunut". Sen sijaan olin salaa mielessäni tyytyväinen siitä, että sentään mitkään urheilullisuuteen etäisestikään viittavat vaatekappaleet eivät edelleenkään istu äiti-habitukseeni. Huokaisin helpotuksesta, koska olen mielessäni pelännyt, miten pian hankin kahisevan, _erittäin kätevän_ ulkoilupuvun leikkikenttäiloittelua ajatellen. Siellä me sitten seisotaan mukelon kanssa kireä hymy kasvoilla, räkä poskella räntäsateessa. Tyyliä ei siis ollut aiemmin, eikä sitä ole nytkään. Sen kyllä tiedän, että olen yli metrin mittaisten rastojeni, kasvolävistysteni ja rumien vaatteideni kanssa jotain muuta kuin arkkityyppisin äiti. Tiedostan ihan hyvin eroavani niistä porukoista kuin huutomerkki, olen kokeillut. Onneksi oman lapsen syvään häpeään on vielä armeliaita vuosia aikaa. Raakel on kyllä hyvä esimerkki äitien äidistä.

    VastaaPoista
  4. Kommentoin jo tuonne edelliseen ketjuun mutta vielä tännekin.En ole raskauden tai äitiyden aikana vaihtanut tyyliäni vaan pukeudun niin kuin ennenkin. Raskaus ei myöskään muuttanut vartaloani. Tyylini on sellasta perushenkkamaukkaa. Kotona käytän kotivaatteita joiden likaantumisesta en välitä. Ihmisten ilmoille sitten puen tietysti siistit vaatteet.Suurin osa vaatteistani ruskeita, vaaleanpunaisia, pinkkejä tai violetteja. Nykyisin on vaatetukseen mukaan tullut enemmän väriä mutta en osaa sanoa liittyykö se mitenkään äitiyteen. Ehkä kun tytön vaatteet on värikkäitä niin itsekin haluaa vähän "leikkiä".En koe pukeutuvani mitenkään äitimäisesti mutta en kyllä ajattele muidenkaan pukeutuvan. En siis ajattele olevan mitään äitityyliä. Olen 30 vuotta. :)

    VastaaPoista
  5. Siis mulla on sellanen olo, että näytän siltä kuin mua olis lakannu kiinnostamasta oma ulkonäkö siinä vaiheessa, kun toi natiainen putkahti maailmaan. Siis suurimman osan ajasta oon jossain college/tuulipuvun/toppa/pyjamahousuissa ja liian isossa paidassa (värilläkään ei enää niin väliä, kuhan löytyy kirpparilta halvalla ja on tarpeeks iso, raskauskiloja joku 20), koska a) se on käytännöllistä ja b) mulla ei oo aikaa muuhun. Joskus kerran kuukaudessa, kun lähtee oikeen kaupunkiin = ihmisten ilmoille, vedän jostain syystä jalkaani aina jonkun räikeän hameen tai pillifarkut ja maiharit ja kauhistelen lopputulosta ikkunaheijastuksista kadulla tai baarin/kahvilan vessan peilistä. Niin että olishan tolle tukallekin voinut tehdä jotain, ja vois ehkä opetella meikkaamaan. Mua kuitenkin v*tuttaa tää tilanne, vaikka välillä on se "ihan sama" -olokin. Mä kuitenkin vannoin itselleni etten leviä pahasti tai lakkaa välittämästä ulkonäöstäni tai muutu mikskään stereotypiamammaksi. Toisaalta koitan hyväksyä, sillä tää nyt on (toivon mukaan) kuitenkin ohimenevä tilanne, koko ajan itselleen tuntuu olevan enemmän aikaa ja koska lapsi on vasta noin puolivuotias, mulla on ehkä vielä toivoa.Mä luulen, että suurimmalla osalla on aika lailla sama tilanne. Että tää on just se "äitimäinen tyyli", ei oo aikaa panostaa ja käytännöllisyys menee ulkonäön edelle. Ja uskon ettei tää monilla oo niinkään tietoinen valinta. Tietty onhan niitäkin "otin kaikki lävistykset pois naamastani ja värjäsin tukkani normaalin väriseksi ja heitin goottivaatteet helvettiin ja nyt isäkin tykkää" -tyyppejä, joille tää normaaliksi ihmiseksi muuttuminen tapahtuu äitiytymisen myötä, mut luulen että ne on aika harvassa. Ja joo, tunika on kyllä aika äitimäinen vaate, ehkä siks kun sillä jaa lötkömahan kätsysti piiloon?Olipa taas tilitys :D

    VastaaPoista
  6. Toi aika on joo melkoinen rajoite. Sen vuoksi käytän varmaan noin 5 % vaatekaapistani. Kun ei vaan ehdi niin vetää aina ne samat päälle. Toinen rajoite on peseminen. En mä haluu millekään hankalammin pestäville vaatteille puklua, puuroa, kakkaa, koska ei ole aikaa pestä niitä sitten. Pestävää on muutenkin niin paljon et ne täytyy pystyä pesemään yhdessä skidin vaatteiden kanssa.Ja sit se kuuluisa käytännöllisyys. Puolet vaatteista kiristää vieläkin, kaksi vuotta synnytyksestä, vaik kiloja ei ole enempää kuin ennen raskautta. Entajuu. Niitä kiristäviä on ikävä käyttää kun joutuu nostelemaan ja kyykkimään koko ajan. Sit kaikki "paremmat" vaatteet ovat jääneet kun harvoin käy missään. Huoh. Eli tyyli on muuttunut, mutta ei siksi että haluaisin, vaan siksi et ei vaan onnistu sellainen upkeep kuin ennen, Vaatekaupatkin täytyy laukata pikapikaan. Jos nyt ollenkaan pääsee vaatekaupoille niin joutuu hankkimaan välttämättömyyksiä kuten sukkia ja alusvaatteita. Lisähaastetta asettaa tietty rahan puute.Summasummarum. Kaappi täynnä pieniä tai unohdettuja vaatteita, päällä ne mitkä menee ja voi heittää koneeseen puklubodyjen sekaan. Valitettavasti ne harvatkin kledjut alkaa jo olla melkoisen käytettyjä, eikä varmasti katu-uskottavia millään asteikolla enää. Jos tilanne on 2 vuoden jäljiltä tämä niin mikähän se on vaik 10 vuoden jälkeen? Äitityyli on mun mielestä se, ettei ole enää mitään tyyliä.

    VastaaPoista
  7. NIMENOMAAN!! Mä en kestä, veit sanat suustani. Juuri noin se menee :)

    VastaaPoista
  8. Tuttua, tuttua, niin tuttua!

    VastaaPoista
  9. mahtavaa, että joku ei ole stereotypioinut äitiyttä tyylinkautta!

    VastaaPoista
  10. mä hankin kirpparilta gore tx takin, MIESTEN TAKIN koska se nyt vaa oli halpa :/

    VastaaPoista
  11. Ensimmäinen anonyymi jatkaa...Hauska keskustelu. Tähän oiski hyvä koota kuvagalleria äideistä ja sit toiset yrittää arvata montako lasta tai jotain. :D

    VastaaPoista
  12. "Nykyäiti pukeutuu --- pillifarkkuihin, sillä on marimekon laukku, nahkaiset kengät ja pitkä hyvinhoidettu(??!) tukka sekä musta takki. Värimaailma on musta---"sehän olen minä! :) pillifarkut on tosi ihan tummat ja tukasta en ole niin varma meneekö hyvinhoidetusta, mutta pitkä se ainakin on. marimekon laukku on mini-matkuri ja konjakinruskeaa nahkaa, värimaailma tahtoo olla vain musta ja harmaa, ei ainakaan vaaleansininen. näyttäisin varmaan vielä enemmän äidiltä, jos olisin vähän pyöreämpi. (yllätyksekseni imetys on ihan riuduttanut minut ja nyt kun vauva on kohta 9 kk, painan viitisen kiloa vähemmän kuin ennen raskautta, jolloin olin nipinnapin normaalipainon alarajalla.)

    VastaaPoista
  13. Semmonen piti vielä tulla lisäämään, että arjen rajallisuuden lisäks tyylinmuutokseen vaikuttaa se, että se mikä on ollut aiemmin "oma tyyli", jos sitä nyt ikinä on ollutkaan, ei toimi enää. Se mikä näytti hyvältä päällä pari vuotta sitten, näyttää naurettavalta nyt. Siis, että samantyyliset vaatekappaleet pari kokoa isompana ei enää näytäkkään hyvältä.

    VastaaPoista
  14. Näin se menee meilläkin. Käytännöllisyys ja pestävyys! Ihan parhaimmista paidoista en halunnut viruttaa kaula-aukkoa imetyksen aikana, kaikkia mekkoja ei voinut käyttääkään silloin... Trikoo on ihan näppärä matsku ja H&M hyvä kauppa kun saa niin halvalla, ettei haittaa vaikka menis äkkiä pilalle...

    VastaaPoista
  15. Mun tyyli ei ole muuttunut äitiyden myötä omasta mielestäni mitenkään. Olen aina pukeutunut hillitysti, käytännöllisesti ja todellakin olen ostanut hyvän ulkoilupuvun myös itselleni (miksi kiduttaisin itseäni räntäsateessa huonolla puvulla, kun voin valita niin etten kastu eikä oo kylmä). Paino eikä lihasmassakaan ole muuttuneet, koska olen molempien lasten jälkeen treenannut itseni kuntoon ja jatkan sitä edelleen, kuten ennen lapsiakin eli tämäkin elämäntapa on säilynyt. Lapset vaunuihin ja lenkille..niin se mulla menee jos muuten en pääse urheilemaan. Ostoksia teen aika vähän mutta kun tarvitsen jotain niin etsin netistä valikoimaa ja haen sitten kaupasta. Kotona käytän jotain rentoja vaatteita, usein pyjahousuja ja t-paitaa...helppo pestä :D

    VastaaPoista
  16. Hekottelen itsekseni täällä. Ihana ketju :)Muistan kun vauva syntyi ja mä vitsailin että kohta mullakin on se kotiäidin univormu: hai-saappaat,farkut, käytännöllinen neule (=säkki), tuultapitävä goretakki ja joku hassunhauska kuosipipo (lasten mallistoista). Ja niihän se meni. ;) Puistoreissuilla ahniinhelppoa!Mut toi tyyli kesti sen kotiäitiajan ja oma tyyli palautui kyllä,tosin täytyy sanoa et arvostan nykyään käytännöllisiä ja säänkestäviä vaatteita enemmän kuin ennen. On se vaan niin ihanaa pysyä kuivana ja lämpimänä, seikka jolle en ennen antanut sille kuuluvaa arvoa! Ps. Musta toi sun kuvailemas äitityyli kuulosti aika yläluokkaiselta (porvariston hillitty charmi,heh). Oma tyyli taitaa olla vähän enemmän prole. ;)

    VastaaPoista
  17. Tuo nykyäidin pukeutumisen "määritelmä" kuulosti tosi tutulta. Tunnen useammankin mamman, joka pukeutuu juuri noin.Mä aloin raskausaikana käyttää enemmän ja enemmän hameita ja mekkoja. Nyt en osaa pukeutua enää muulla tavoin. Kotona olen kotitrikoissa, koska ne ovat ihanan pehmeät (lue: kulahtaneet), eikä haittaa, jos niihin tulee tahroja. Kotoa ulos lähtiessä laitan sit hameen tai mekon. Siitä on melkein tullut mun tavaramerkki. Tukalle on tehtävä joka aamu jotakin, se kun piikkusuorana sojottaa kohti taivasta yön jäljiltä. Kasvot ovat sen verran olmit, että niillekin on tehtävä jotakin, ettei pelästytä kanssakulkijoita. Viimeksi meikittömänä isoäitini luoda käydessä hän kysyi, olenko vakavastikin sairas.

    VastaaPoista
  18. Minusta tuntuu, että olen vasta äitiyden myötä löytänyt "oman tyylini". Jotenkin ajatus siitä että hiihdän kaiket päivät kotona jossain verkkareissa ja jättiteepaidassa tuntui niin kauhistuttavalta, että ihan tietoisesti yritin panostaa pukeutumiseen. Lisäksi kun työpaikan dresscode-vaatimukset eivät enää rajoittaneet, pystyin ostamaan sellaisiakin vaatteita mitä ennen olisin jättänyt kauppaan liian erikoisina. Paras tunnustus tuli tuossa yhtenä päivänä kun mies ihan yllättäen kommentoi, että hänen mielestään pukeudun nykyään kivemmin kuin aikaisemmin.

    VastaaPoista
  19. Musta taas tuntuu että äitiyden myötä olen taas löytänyt oman tyylini uudestaan. Olin päiväkodissa 5v. töissä ennen kun jäin lapsen kanssa kotiin. Kun ei ollut varaa kahteen vaatevarastoon niillä palkoilla panostaa niin mentiin todella käytännöllisellä tyylillä vapaallakin. Lähinnä siis farkut,huppari ja goretakki. Nyt oma rokahtava tyyli on taas alkanut tulla esiin ja olo omasta ulkonäöstäkin on HUOMATTAVASTI parempi, vaikka raskaudesta jä lähes 15kg ylimääräistä.

    VastaaPoista
  20. Mä huomasin äitiyslomalla ollessani tarvitsevani eri tyylisiä vaatteita kuin aiemmin: korottomia tai matalakorkoisia kenkiä (koin vaunuttelun + vauvan kanniskelun niissä turvallisemmaksi), joustavia kotivaatteita (piti ihan ostaa kotivaatteita, mikä oli itselleni vähän outo tilanne - yleensä olen kierrättänyt rennommat työvaatteet kotivaatteiksi ja tuntui tosi oudolta ostaa jotain uutta ihan vain kotikäyttöön) ja sit tietty niitä tylsiä imetyspaitoja. Ja kun en koko äitiyslomani aikana oikein saanut tungettua itseäni vanhoihin housuihini, niin sillekin osastolle piti tehdä jotain. Mun tyyli on kyllä silti kotioloissa aika nukkavieru. En todellakaan ole mitään laittautuvaa kotirouva-tyyppiä. Jos kaupungille lähdin, niin sitten sentään ripsaria naamaan. Mutta tuosta sun määritelmästä: kyllä mun kokemuksen mukaan se valkoinen paita on se huonoin mahdollinen valinta. Siinä näkyy puklut ja soseet vähän liian selvästi. Marimekon laukku multa kyllä löytyi jo valmiiksi - valjastin sen uusiokäyttöön hoitolaukuksi. ;) Pillifarkut ja mun reidet eivät koskaan ole olleet se paras kombinaatio joten se siitä. Tuli muutenkin mieleen, että ehkä täällä kehäkolmosen ulkopuolella tyyli on vähän eri. Mä suhaan eniten goretex-puvussa kuten ennen lapsen syntymääkin - ne kun on lenkkivaatteiksi parhaat.

    VastaaPoista
  21. Mun pitää kyllä sanoa, että mun tyyli ei ole radikaalisti muuttunut äitiyden myötä, vaikka vaatekaapin sisältö onkin uudistunut. Mä olen aina pitänyt mukavista perusvaatteista ja valkoisia tunikoita löytyi kaapista ennen raskauttakin varmaan tusina, niistä pillifarkuista puhumattakaan. Marimekon laukkujakin on kolme ja miltei kaikki takit on mustia. Tunnustan, istun kuvailemaasi äitimuottiin aika tiukkaan, mutta olen istunut siihen jo kauan ennen raskauttakin. Kotona hengailen verkkareissa ja paljain jaloin, mutta ulos lähteissäni olen yrittänyt vähän katsoa, mitä päälleni pistän. Yleensä farkut ja yksivärisen puuvillapaidan. Ja huivin, mustan tai valkoisen. En viihdy räikeissä printeissä tai väreissä, tunnen oloni niissä epämukavaksi. Selkeät värit ja mallit istuvat mulle. ;)

    VastaaPoista
  22. Tääl Kallion leikkikentillä ei oo kauheesti näkyny noita sun kuvailemia äiti-tyyppejä, enemmänkin taitaa olla sellaista converset+pillifarkut linjaa, mihin itsekin kuulun. Äitiyden myötä tyyli ei oo muuttunu mihinkään, ainut myönnytys on ollu (ne pirun) ulkoiluhousut sinne leikkipuistossa olemista varten, katu-uskottavuudestaan huolimatta ne pillifarkut on sairaaaaan kylmät noi niiku talviaikaan. Onneks kohta tarkenee jo taas niillä farkuilla, jotenkin aina riipaisee lähtee niissä ulkoiluhousuissa ja hai-saappaissa mihinkään ihmisten ilmoille, vaikkakin vaan leikkikentän laidalle töröttämään :D

    VastaaPoista
  23. Piti hetki kelata ajatuksia sieltä kymmenen vuoden takaa. ;) Ulkoiluvaatteita olen ostanut ihan äitiyden takia, että tarkenen lasten kanssa ulkosalla. Muutamia vikaostoksiakin on tullut hankittua, onneksi Haltin säkkimäinen vettäpitävä takki alkaa olla loppunsa edellä. Päätin valjastaa sen raksatakiksi ja hankkia uuden (jolla kehtaan liikkua yleisillä paikoilla ilman alituista häpeän tunnetta). Imetyspaidat ja kantoliinailu vaikuttavat pukeutumiseeni. Joutuu tyytymään siihen mitä löytyy, ei välttämättä niin omantyyliseen. Nykyään niitäkin on vähän paremmin kuin silloin "esihistoriallisina" aikoina. Olenkin päätynyt ompelemaan niitä itse, en vain ole niin kokenut että osaisin väsätä kaikki ne yksityiskohdat joita haluaisin. Koon vaihtuminen vaikuttaa vaatevarastoon ikävästi, ei paljon ilahduta se kiva vaatevarasto joka löytyisi kymmenen tai kaksikymmentä kiloa kevyemmälle.

    VastaaPoista
  24. Ei tässä vielä ole ehtinyt pahemmin muuttua, mut jos jotakin niin imetyskelpoisia vaatteita olis kiva löytää lisää. Onneks on pari isompaa paitaa joiden kans imetys on suht helppoa.

    VastaaPoista
  25. Mun täytyy esittää tähän välihuuto: onko oikeasti "suurimmalla osalla" tuollainen tilanne?Mun kaveripiiri-perhekerho-muskari-yms-otannan perusteella kyllä äidit pukeutuvat ihan muuhun kuin pieruverkkareihin ja liian isoihin paitoihin. Oma tyylini on varmaan vähän tylsistynyt äitiyden myötä - ensin rajoitteena oli imetys, sitten mukavuudenhalu ja ulkoilu. Myös korujen käyttö on jäänyt lähes kokonaan pois, ennen piristin asua melkein aina jollain pitkällä kaulakorulla. En taida kuitenkaan olla ihan hunningolla. Poistun kotoa - ja poistun kyllä joka päivä - farkuissa ja siistissä paidassa, meikkaan myös aina aamulla (ainakin viisi minuuttia). Kotona vaihdan kyllä farkut verkkareihin ja riisun rintsikat. Kaipaisin kyllä vaatekaappiin vaihtelua, siis etenkin jotain muuta kuin yksvärisiä trikoopaitoja.. En tiedä edustanko virallista "äitityyliä", en ole ajatellut pukeutuvani äitimäisesti tai epä-äitimäisesti, pukeudun niin kuin hyvältä tuntuu. En myöskään ole kaikissa tilanteissa vain Äiti - kotibileisiin pistän minimekon ja ravintolaan kauniin paidan, oli lapsi sitten mukana tai ei.Mutta hei, tunika on the virallinen muskarivaate :) Siinä on helppo kyykistellä ja tanssahdella. Ja on niitä onneksi muunkinlaisia tunikoita kuin vaaleansiniset meandi-puput :D

    VastaaPoista
  26. Vihasin VIHASIN niitä imetyspaitoja ja raukka luulin että niitä on käytettävä. Että on ihan ei-pro äitinä jos ei käytä. Muutaman ostin kirpputorilta ja koin kauhean noloja oloja kun kaivoin tissiä sieltä ikkunan kautta esille. Kunnes eräänä päivänä laitoin päälleni ennen raskautta -paidan. Ja sinne alle sellaisen jossa on lörppäkaulus (tissi kauluksen kautta lapsen suuhun eikä oo edes selkä paljaana) ja näillä mentiin.

    VastaaPoista
  27. Mulla on ainakin selkeesti nykyään äitityyli: isoja kaula-aukkoja (jotta imetys sujuu leikiten) ja farkkulegginsit (ne ei kiristä eikä purista, vaikka puen kiemurtelevia makaroneja lattialla). Mutta mielestäni se on vaan järkevää, koska elämäntyylini ja tarpeeni ovat muuttuneet. Hulluhan mä olisin, jos pitäisin samoja vaatteita kuin ennen lapsia!? Ehkä sitten taas, kun palaan siistiin sisätyöhöni konttorin tuoliin kököttämään, kaivan kaapista esiin korkkarini ja joustamattomat housuni ja hienot paitani. Siihen asti äitityyli rokkaa.Ja kaikille teille, jotka ylenkatsotte ulkoiluvaatteita ja joille gore tex on kirosana: KOKEILKAA NIITÄ! Itse ulkoilin ja urheilin jo ennen lapsia ja koin valtavan valaistumisen aikoinani ostaessani ensimmäiset "oikeat" varusteet ulkoiluun. Ero on huima :D Ja myös se ottaa mua pannuun, kun monet tuntuu pitävän hiekkalaatikkoäitejä jotenkin noloina. Myönnän, että en itsekään aina siellä viihdy täysin, mutta enhän minä siellä itseni takia törötä! Lasten takia me siellä ollaan, haluan tarjota heille muutakin ulkoilua kuin rattaissa/bussissa istumista. Ja leikkiseuraa. Nih.

    VastaaPoista
  28. Onneksi täällä suurin osa kommentoijista olevan tällaista ihan normaalia itse ajattelemaan kykeneviä.Eli vaatteet tilanteen mukaan. Lasten kanssa touhuillessa siihen sopivat vaatteet ja konttoriin sitten korkkarit ja jakkupuvut.Ihanaa äitiyttä kaikille!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images