Aina ei voi tajuta

Mä en voi aina tajuta tuota lasta, sillä se tekee kaiken jotenkin väärinpäin. Kun yritän jotain, vaikkapa pottaharjoittelua, siitä ei tule y...

Mä en voi aina tajuta tuota lasta, sillä se tekee kaiken jotenkin väärinpäin. Kun yritän jotain, vaikkapa pottaharjoittelua, siitä ei tule yhtään mitään. Eilen aamulla sen sijaan en yrittänyt yhtään mitään vaan iskin sen potalle hampaitteni pesun ajaksi ja tuli eka kakka pottaan. Olin niin jotenkin hämmennyksissä, että ensimmäinen ajatus oli, että haen kameran, mutta sitten tulin järkiini. Siinä olisi taas ollut tiedossa dokauspäivä niille, jotka pelaavat juomapeliä lapsiin liittyvillä facebookstatuksillani ja eilenhän oli vasta maanantai.

Sama älyttömyys jatkui koko päivän. Yritin ottaa omaa aikaa ja lukea naistenlehteä (sitä toissaviikkoista mitä en edelleenkään ole ehtinyt lukemaan) en saanut tehdä sitä tietenkään rauhassa. Tyyppi hirnui ja ölisi vieressä hyppien tasajalkaa ja tarrautui välillä neljällä hampaallaan polveeni. Ei siis naistenlehtiä, tuumasin ja siirryin lattialle leikkihommiin.

Leluilla leikkiminen ei käynyt päinsä vaan jäbä lähti konttaamaan makuuhuoneeseen hakien yöpöydältäni Aarikan pallo-kaulakorun. Jostain syystä mikään hänen oma värikäs muovihärpätin ei oikein tunnu tehoavan, mutta annas olla jos saa minun tavaraa käsiinsä, se se vasta on hauskaa. Olen miettinyt pitkään millä myrkyillä Aarikka maalaa puukorunsa, mutta annoin tämän kerran tyypin syödä ja hakata patteriin kaulakoruani, koska se tuntui olevan todella viihdyttävää. Mikä tahansa musta ja valkoinen esine on nykyän tosi jees, koska siinä on suuri todennäköisyys ettei se ole tarkoitettu lapsille.

Istuin alas lastenpöydän ääreen ja luin sieltä täältä Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa, mikä ei kiinnostanut sillä hetkellä pätkääkään ja lapsi leikki rauhassa. Kun jotenkin sain itseni skarpattua ja pääsin sisään tekstiin, tuli lapselle hätä ja huuto. Kun otteeni herpaantui kirjan luvusta, leikki hän taas rauhassa puukorullani ja rintapumpun osalla. Minusta tuntuu, että tämä meillä asuva lapsi aistii milloin yritän saada hänet tekemään jotain ja ei ainakaan tee sitä mitä haluaisin. Jos olen oikeasti silmät hänen selässään ja leikin vain välinpitämätöntä, on kaikki hyvin. Jos vähäksikin aikaa keskityn johonkin muuhun kuin häneen tulee huuto, vaikka päälisin puolin kaikki keskittymistäni lukuunottamatta pysyisi ennallaan.

Illalla katsoimme tietenkin Satuhäät ja ihme ja kumma tyyppikin oli sen ajan hiljaa. Osaa arvostaa laatusarjoja hänkin. Yöksi olin ajatellut, että voisimme pikkuhiljaa kokeilla sitä erikseen nukkumista taas vaihteeksi ja suunnitellut nukkuvani yksin parisängyssä. Mutta uni ei tuntunut tulevan yksin herra huulle ollenkaan ja kun nostin hänet hetkeksi viereeni kiehnäämään, kappas, nukahti siihen minuutissa. Näin.

Ehkäpä tänään otan ajatukseksi, että me ei missään tapauksessa nukuta erillään ja mä en todellakaan halua omaa aikaa lehtien lukuun tai että hän leikkisi omilla tavaroillaan. Ja sitä en varsinkaan halua, että päiväunet kestäisivät yli 40 minuuttia.

7 kommenttia

  1. Kuulostaa kyllä niin tutulta! Täälläkin ne asiat tuppaa menemään juurikin päinvastoin kun ajattelee, parhaita leluja on äidin tavarat tai keittiön kaapeista löydetyt aarteet. Pottaan ei tehdä mitään jos oikein sitä odotan, mutta jos vaan törkkäsen pojan siihen istumaan että pysyisi hetken paikallaan, kun kasaan puhtaan kestovaipan, löytyy potasta ihan varmasti sekä pissat että kakat. Meillä poika on täyttänyt juuri vuoden. Ihan vasta touhuun on tullut mukaan itkupotkuraivarit kun äiti tekee jotain väärin hänen mielestään. Aamullakin kieltäytyi kiukkuisena puuronsyönnistä koska menin siirtämään lautasta... rauhotuttuaan veti kaiken puuron kauhealla kiireellä. Kaikki kieletty käydään tietysti myös tekemässä äidin juuri istuttua alas ja kunnon räkäiset naurut päälle...

    VastaaPoista
  2. Niin tai näin, aina väärinpäin. Luulen että tuo varmaan vain vahvistuu. Täällä ei vielä mitään merkkejä, muuta kuin yhtäkkiä alkanut ilmaantua jotain omaa tahtoa, kun kamala huuto tulee aina jos ottaa jotain pois kädestä tai suusta, esim. muskarissa soittimen takaisin opelle, jeee... Mutta innolla odotan tuota aikaa ja yritän nyt jo miettiä miten tämän kaaoskämpän voisi organisoida niin ettei niitä ns. kiellettyjä juttuja olisi lapsen tasoilla.Huh mikä Satuhäät-jakso olikin, vaikkei ihan pahimmasta päästä lainkaan. Oli sulhasellakin ongelma kun ei meinannut mulkku mahtua housuihin, huoh. Me katsotaan jakso aina aamulla nettitelkusta. Tai siis minä katson kun syön lattialla aamupalaa ja seurustelen lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  3. Arvaa kuka lähetti ensimmäisestä pottakakasta kuvan melkein puolelle sukua.

    VastaaPoista
  4. Täällä olisi ihana canvastaulu omalla kuvalla arvonta käy katsomassa!http://differentstudio.blogspot.com/2012/02/sistustaulu-arvonta-canvastaulu-30x30cm.htmlJa täällä todella ihana blogi!http://annika-diamonddiary.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. odotan innolla siis vanhenemista :D

    VastaaPoista
  6. ihana et muutkin on satuhäät-ihmisiä ;)

    VastaaPoista
  7. haha, no melkein piti ittekkin ottaa se kuva mutta sitten oli ryhdistäydyttävä!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images