Parempia aikoja odotellessa
13.1.12Kun lapsi ei ole yhteistyöhaluinen - se ei sitä todellakaan ole
-Oi mutsi mutsi 13.1. 2012
Ahaa. Ne jutut kenkien järjestelystä, kattiloilla rummuttamisesta ja pistorasioihin kielen tunkemisesta eivät olleetkaan legendoja. Tuntuu, että pinnasänyssäkään tyyppi ei ole turvassa, vaan jää jalkamakkaroistaan kiinni pinnojen väliin. Nukkuminen on out, vaikka silmät ja nenäkin punotaa siihen malliin että kohta loppuu energia. Kliseinen duracel-pupu sanonta on kai pakko ottaa käyttöön (mutta mistään pikkukakkosista tai rakkauspakkauksista en perkele ala puhumaan).
Jos 7 kuukautta täyttänyt joidenkin lähteiden mukaan ymmärtää jo useampien sanojen merkityksiä Ei-sana se tuskin on mistä ymmärrys aloitetaan.
Mites muualla, onko diagnosoitu suisidaalista käyttäytymistä?
9 kommenttia
Postausten määrästä ei uskoisi, että sulla on siellä seitsenkuinen kaveri.Meidän miltei kymmenkuinen kyllä ymmärtää sanat ei ja älä ja joskus itsekin niitä mylvii. Myöskin lauseen "tule äidin luo" ymmärtää. Se on sitten eri asia uskooko eitä, mutta selkeesti sen tunnistaa ja siihen reagoi.Tiuhti
VastaaPoistaEi suisidaalista, mutta kun äiti tai isä sanoo ei, vauva räkättää ja tekee kielletyn asian uudestaan. Itse asiassa tästä on tullut meidän vauvan lempileikki, ja vanhempien hermot kiittävät.
VastaaPoistaJostain mä luin niin älyttömän osuvan sitaatin, että ois pitänyt ihan laittaa mielen kuka viksu immeinen sen sanoi, mutta siis:"Lapset opettavat meille monia asioita, muun muassa kärsivällisyytemme rajat."Näinhän se vaan menee. :D
VastaaPoista*jalkamakkarat* tihtih, Juurikin ne siellä solmussa joka unien jälkeen! Meidän reilu vuoden ikäisen suisidaalisin juttu nykyään on varastaa koiran pallo 45kiloisen koiran suusta ja juosta nauraen pakoon minkä niillä jalkamakkaroillaan pääsee! Tätä Mutsia ei naurata.
VastaaPoistaVoi kyllä, meidän 9kk poika on yksi täystuho. Kaiken minkä saan alas, auki, irti tyhjennän ja tuhoan. Seinälistoista lähtien repii irti. Uusin leikki on työntää taaperokärri pöydän viereen kivuta sen päälle ja kurkotella pöydälle. Hyvin turvallista. Ruokapöydässä päriseminen on huippu kivaa varsinkin jos äiti kieltää, parhaiten tehoaa ettei huomioi vaikkakin kaunis puuro kerros peittää ruokapöytää. Meidän pojan ensimäinen sana on varmaa "Onni EI!".-Pallukka
VastaaPoistaoi kyllä. Koska omaan blogiin ei saa koskaan valittaa, niin kerron sitten tähän. Meidän tyyppi on päättänyt ettei nuku enää kunnon päiväunia. Tosin ei hän ole koskaan kunnolla nukkunutkaan, mutta 2 x 45min ei ole kovin mairittelevaa. Nyt kun olen sitten yrittänyt yhdistää näitä kaksia unia yhdeksi pitkäksi päiväuneksi, niin 1 x 60min päiväunet eivät myöskään ole kovinkaan herkkua.noh, onneksi se sentään nukkuuu yöllä. Vain mun vieressä.
VastaaPoistaHeh, ai tuleeko niitä parempia aikoja? :) Siis tuon itsetuhoisen käyttäytymisen suhteen, jotkut asiat lapsen kehityksessä kuten kävelytaito ja kakkavaippojen katoaminen toki pistetään paranemisen puolelle. Meillä on otettu se linja, että oikeasti vaaralliset asiat kielletään, ja sellaiset joita ei vaan voi olla koko ajan kieltämässä, estetään. Siinä yhdessä näkyvillä olevassa pistorasiassa on pistotulppa, hellalla tehdään keitokset taimmaisilla levyillä jne. Jossain vaiheessa takan edessä oli "turvaportti" (painava ompelukone..) ja nojatuoli oli sen verran kaukana ikkunalaudasta, ettei sinne kiipeilty seisoskelemaan. Sohvapöydässä oli myös kulmasuojat, mutta lapsi poimi ne toisena päivänä pois paikoiltaan.. Yleensä kuitenkin EI kertaa n ja aina paikalta poisto on toiminut, lopulta. Ensimmäiset 50 kertaa tosin kuuluu se pirullinen naurunräkätys. Uusin hitti 1,5-veen mielestä on hellan nuppien vääntely, onneksi pikku pyromaani ei ole vielä saanut aikaiseksi kunnon roihua..Onko teillä pinnasängyssä pinnasuojia vai punkeeko ne pallerojalat niiden ylikin?
VastaaPoistajuu, meillä on pinnasuojat mutta se joko yli tai ali saa ittensä nalkkiin sinne pinnojen väliin. joku pehmustettu huone vois toimia...
VastaaPoistaJep, näin meillä. 11 kk ikäinen durasell-pupu tytsy kiskoo alas tällä hetkellä KAIKEN sen mihin vaan ylttää, niin hyllyistä, tasoilta, pöydältä, tuoleilta kun sohvalta. Tämän lisäksi avaa laatikoita joista tyhjentää sisällön lattialle ja sen jälkeen yrittää kiivetä sisään, jos käsi jää jumiin olkapäätä myöten niin on hyvä alkaa huutamaan! Uunin alaluukun availu ja peltien veteleminen lattialle sellaset 100 kertaa päivässä on edelleen tosi kova juttu. Kaikki kengät, mainokset ja aikakausilehdet maistuu jotenkin erityisen hyvältä, myös keittokirjat ja isin Akkarin taskukirjat -kokoelma on hyvää mussuteltavaa. Eteisessä säilytettävien rattaiden tavarakori on myös tosi kiva paikka, jos sieltä vaan pääsis itse pois. Kylppärissä on ihan juhlafiilis kun voi kiskoa pyykkejä narulta, juuri kun äiti on saanut ne kuivumaan. Tai levittää likapyykkejä pyykkikaapista pitkin poikin.Pinnasängyn suojuksesta ei ole juuri mitään hyötyä kun senkin saa revittyä irti, jos oikein kiskoo ja sinne väliin menee ne rimpula koivetkin niin alta kuin päältä ja vielä kun yrittää sen jälkeen nousta seisomaan, niin ou nou. Ja tytsy ei ole juuri koskaan nukkunut päikkäreillä kovin pitkään, sellaset 2 x 45 min on ihan arkipäivää, oon nyt yrittänyt saada sen nukkumaan yhdet pidemmät ja ehkä kerran on tainnut nukkuu yli 1,5 tuntia. Yöt se sentään nukkuu pääsääntöisesti n. klo 20-07. Reilu kuukauden päästä alkaa perhepäivähoito ja en tiedä miten alkaa siellä noi unet menemään.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.