sitä sun tätä
Nukkumisen sietämätön keveys
5.12.11
Unet ovat tässä huushollissa olleet milloin mitäkin, välillä on heräilty kymmenen kertaa yössä, välillä opeteltu pinnasänkyä niin, että lopulta äiti on nukkunut lattialla ja nuori herra yksin parisängyssä. Parhaaksi ratkaisuksi meillä on kuitenkin muodostunut yhdessä nukkuminen, eli perhepeti, jos nimillä haluaa kikkailla. Inhoan muuten kikkailua. Nukumme vierekkäin ja vieläpä tissille nukuttaen. Kaikki menee nyt oikein hyvin. *koputtaa puuta*
Silti välillä tuntuu, että pinnasänky olisi ainoa oikea paikka vauvalle. Kun kerroin perjantaina tulevasta muutostamme eräälle vauvojen kanssa työskentelevälle ihmiselle, hän innostui heti. Vuodenvaihdehan on hyvää aikaa opettaa vauva pinnasänkyyn. Uusi ympäristö saa aikaan ihmeitä. Se tulee olemaan ihan helppoa pienellä sinnikkyydellä. Kun kerroin, että itseasiassa mä haluan nukkua jatkossakin lapsen vieressä, tuli heti useita esimerkkejä siitä, ettei se tule onnistumaan.
Lapsi tippuu sängystä. Ei muuten tipu, me nukumme futonilla eli käytännössä lattialla. Tulet tarvitsemaan enemmän tilaa itsellesi kun vauva kasvaa. Niin, parisänkyyn mahtuu 2 aikuista mutta ei äiti ja lapsi. Jossain vaiheessahan sun on opetettava lapsi nukkumaan yksin. Niin miksi? Ymmärrän, että jossain vaiheessa lapsi ei enää tahdo nukkua äidin vieressä, koska se on noloa. Mutta siihen asti ajattelin kokeilla, sillä mä en näe yhtään syytä miksi lapselle olisi parempi nukkua yksin kuin vanhemman vieressä. Jos hän ei halua nukkua vieressäni, ei ongelmaa. Tähän asti vain tuntuu, että halu ja tarve on kova.
Välillä mua ahdistaa tämä kaavoihin kangistelu. Mihinkähän lakikirjaan on kirjoitettu, että vauvat nukkuu yksin yöt ja päivällä pihalla?
Silti välillä tuntuu, että pinnasänky olisi ainoa oikea paikka vauvalle. Kun kerroin perjantaina tulevasta muutostamme eräälle vauvojen kanssa työskentelevälle ihmiselle, hän innostui heti. Vuodenvaihdehan on hyvää aikaa opettaa vauva pinnasänkyyn. Uusi ympäristö saa aikaan ihmeitä. Se tulee olemaan ihan helppoa pienellä sinnikkyydellä. Kun kerroin, että itseasiassa mä haluan nukkua jatkossakin lapsen vieressä, tuli heti useita esimerkkejä siitä, ettei se tule onnistumaan.
Lapsi tippuu sängystä. Ei muuten tipu, me nukumme futonilla eli käytännössä lattialla. Tulet tarvitsemaan enemmän tilaa itsellesi kun vauva kasvaa. Niin, parisänkyyn mahtuu 2 aikuista mutta ei äiti ja lapsi. Jossain vaiheessahan sun on opetettava lapsi nukkumaan yksin. Niin miksi? Ymmärrän, että jossain vaiheessa lapsi ei enää tahdo nukkua äidin vieressä, koska se on noloa. Mutta siihen asti ajattelin kokeilla, sillä mä en näe yhtään syytä miksi lapselle olisi parempi nukkua yksin kuin vanhemman vieressä. Jos hän ei halua nukkua vieressäni, ei ongelmaa. Tähän asti vain tuntuu, että halu ja tarve on kova.
Välillä mua ahdistaa tämä kaavoihin kangistelu. Mihinkähän lakikirjaan on kirjoitettu, että vauvat nukkuu yksin yöt ja päivällä pihalla?
20 kommenttia
meillä keskimmäinen meni vasta 3vnä omaan sänkyyn omasta halusta :) sänky oli 1½v käyttämättönä meidän makkarin nurkassa, ja 160cm sänkyyn mahtuu kyllä kaksi aikuista ja lapsi. ja tuolla 8kk ikäisellä ei edes ole omaa sänkyä, vaan nukkuu tissin vieressä sujuvasti sellasia 9h pätkiä heräämättä.. se siitäkin uskosta, että perhepedissä vaan syödään =)
VastaaPoistaIhmettelen kanssa, että miksi on pakko opettaa omaan. Kyllä ne isompana siirtyy muutenkin (tai sitten ei). Pointtini on se, että jokainen lapsi on erilainen. Minulla on niitä 4. Esikoinen ja kolmonen ovat nukkuneet aina omassa sängyssään, kakkonen puolittain vauvana perhepedissä ja osan yötä pinniksessä. Nelonen taas ei koskaan suostunut nukkumaan pinniksessä. Pudonnut ei ole, kun sänky on seinänvieressä, nykyyän osaa jo itse peruuttaa pois =D Minusta paras ratkaisu on perheen oma, jolloin yöt ovat rauhallisia ja kaikki saavat nukkua oli se tyyli mikä tahansa.
VastaaPoistaJokainen nukkuu niinkuin haluaa. Ja niitä vaiheita, vaiheita, niitä riittää. Kahden vuoden aikana ollaan nukuttu perhepedissä, lapsi omassa sängyssään mutta kiinni vanhempien sängyssä ns.vaunussa, riippukehdossa vanhempien huoneessa, pinnasängyssä vanhempien huoneessa, pinnasängyssä omassa huoneessa, omassa huoneessa aikuinen vieressä lattialla, vanhempien huoneessa pinniksessä, jatkettavassa sängyssä omassa huoneessa ja taas perhepedissä. Meillä 160cm sänky ja siinä tällä hetkellä nukkuu kaksi aikuista, 2v ja 1,5kk vauva. Hyvin toimii meillä vaikka lisätila olisikin kiva.Pudonnut on lapsi muutaman kerran sängystä, onneksi meillä melko matala sänky ja sen vieressä matot. Ei ole sattunut.NämäKIN on näitä, kun ei ole oikeaa eikä väärää vaan kaikki tyylillään.
VastaaPoistaMä kannatan henkilökohtaisesti lapsen kanssa nukkumista koska musta se vaan tuntuu hyvältä. Mutta nyt poikamme täytettyä hurjat 3kuukautta ja kaksi viikkoa, alkoivat yöunet olla niin huonoja, että oli pakko kokeilla pinnasänkyä ja niin yöunet parani, niin lapsella kuin vanhemmillakin. Mutta mua harmittaa koska MÄ ja MIEHENI oltais haluttu kumpikin, että poika nukkuu meidän kanssa. Täytys vissiin hankkia vaan ismpi sänky.
VastaaPoistaTämäKIN asia on tunteita kuumentava, vaikka kyse on niin arkipäiväisestä ja neutraalista jutusta, kuin nukkumispaikasta. Tai noh, vauvaperheessä nukkuminen ei ole koskaan neutraali asia. Sen ympärillä pyörii kaikki. Sääli, että sen ympärillä pyörii myö paljon sellaista, mitä ei tarvitsisi. Meillä on kaikkia kauhistuttava järjestely; mies nukkuu leffahuoneessa, minä vauvan kanssa parisängyssä. Törkeää. Meneekö parisuhde? Mites seksielämä? (Oikeesti...) Miten vauvan kanssa mahtuu samaan sänkyyn? (Jaan sen normaalisti 115-kiloisen miehen kanssa, että tota...) Kyllä kannattaisi nyt opettaa ja sitä ja tätä. Toisaalta saan yhtä paljon näppylöitä niistä, jotka tulevat pätemään, että "se on ehdottomasti paras paikka ja vieressä vauva kuuluukin pitää". Miten niin kuuluukin? Minä kannatan lämpimästi kaikkia mahdollisia keinoja, joilla vaan voi saavuttaa edes vähän enemmän yöunta. Meillä se oli viereen nukuttaminen imettämällä viisi kuukautta, kunnes vauva teki hampaat ja alkoi purra niin, että veri valuu. Siihen loppui tissille nukuttaminen ja olin muutenkin jo aivan loppu keskimäärin seitsemään herätykseen yössä. Nyt kahden viikon unikoulun tuloksena vauva nukkuu edelleen vieressä, muttei herää öisin kuin kerran ja tyyntyy nukkumaan ilman imettämistä. Varmasti tuostakin olisi monella rutkasti mielipiteitä, miten KUULUU toimia, miten missään nimessä ei olisi saanut tehdä, miten olisi pitänyt heti aslusta asti vaan laittaa pinnasänkyyn ja kikkelis kokkelis, mutta eipä kukaan neuvoja meille tule valvomaan ja imettämään. Toistan; mikä tahansa keino, mikä varmistaa edes vähän paremmat yöunet kaikille, on oikea keino. :)
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin edelliset, eli kaikki keinot sallittakoon! Meillä pikku-a nukkui alkuun suurimman osan ajasta vieressä sillä nukahdin aina kun olin ottanut hänet viereeni syömään. Miehellä (ja välillä myös minulla) uni on niin levotonta kun vauva on vieressä, että on ollut parempi pitää omassa sängyssä edes välillä. Kun pikku-a täytti 4kk siirsimme hänen sänkynsä omaan huoneeseensa, mikä rauhoitti öitä (ja varsinkin miehen) unia. Vauvan huoneen lattialla on patja jolla imetän yöllä ja siirrän sitten a:n omaan sänkyynsä. Jos a herää joskus klo 4-7 välillä syömään kun itseä vielä nukuttaisi, tuon hänet yleensä meidän viereen jolloin hän nukahtaa helpommin vielä hetkeksi.Mä pelkään kyllä että a tipahtaa sängystä sillä sänky ei ole seinän vierellä. Tietysti jos nukkuu keskellä ei ole sitä ongelmaa, mutta jos on imetyksessä toisen rinnan vuoro niin a on reunalla, jolloin sängyn reunalle on jätettävä niin iso tila että vie mun ja miehen osuuden sängystä aika pieneksi...Mutta jos sängyssä ei ole muita kuin äiti ja vauva, niin ehdottomasti kannattaa pitää vauva vieressä :)
VastaaPoistaHyvää tarkoittavat neuvot on välillä niitä pahimpia... Nukutte niin kuin parhaiten nukutte, sen pitäis olla kaikille riittävän hyvä vaihtoehto. Meillä on molemmat nukkuneet osittain perhepedissä. Esikoinen opetettiin nukahtamaan omaan sänkyyn itse siinä vaiheessa, kun vajaa 2-vuotiaana sai oman huoneen, ja vielä sen jälkeenkin tuli yöllä meidän väliin. Vasta, kun minä+maha+mies+taapero alkoi olla etenkin mulle ihan mahdoton yhtälö, koska en saanut nukuttua ollenkaan, opetettiin esikko jäämääm omaan sänkyyn koko yöksi. Eikä tarvinnut yhtään huudattaa, kun tuonikäinen jo ymmärtää, että poissa silmistä ei tarkoita poissa mielestä.Ja tota "päikkärit pihalla" -ilmiötä en oo tajunnut koskaan. Sisällä meillä on nukuttu suurin osa päikkäreistä, vaikka eka oli talvivauva ja toka kesävauva. Johtunut osittain ulkotilojen puutteesta, osittain Jenkeissä asumisesta (siellä ei todellakaan uskalleta antaa vauvojen nukkua ulkona), osittain sisällä nukuttamisen helppoudesta. Ulkona voi olla hereilläkin.
VastaaPoistaAika samoilla linjoilla minäkin, niin pitää tehdä kuin parhaaksi näkee. Tilanteet, lapsi ja toimivat konstit tosin muuttuvat ajan myötä joten ehkä kovin periaattellisella kannalla voi olla rankkaa lähteä itsekään liikkeelle. Ei meilläkään kukaan pudonnut ennenkuin O alkoi liikkua enemmän, kontata unissaan ja niin edelleen. Silloin ehdittiin pari kertaa tulla alaskin sieltä sängystä.Meillä myös omaan sänkyyn siirtymineen tietyssä kohtaa paransi koko poppoon unia niinkuin jollain muullakin tuolla ylempänä. Myös O nukkui ja nukkuu huomattavasti paremmin omassa pedissään. Toki pääsee viereenkin halutessaan ja nykyisin sieltä meidän sängystäkin osataan tulla myös itse alas. Juuri nyt nukutaan puoli yötä perhepeteillen kun flunssa vaivaa ja näin on helpompaa. Loppuyöksi O haluaa omaan sänkyynsä. Ja pääsee. Todellakin, tämä on myös niitä ikuisia kiistakapuloita, aina on joku sitä mieltä, että teet väärin, teit sitten mitä hyvänsä.
VastaaPoistaMinä kaappasin lapsen viereen nukkumaan jo synnytyssairaalan 80cm leveälle pedille. Jotenkin sitä vain kaipasi toista lähelleen, se tuntui oikealta ratkaisulta. Meillä on nukuttu perhepedissä siis koko ajan. Uskon sen myöskin lähentäneen lapsen ja isän suhdetta, H kun on poissa paljon. Öisin, syötön jälkeen, Helmi kääntyy isäänsä päin ja puskee päällään hänen selkäänsä, vaatii päästä kainaloon. Ja siinä Helmi nukkuu rauhassa, isän kainalossa. Toisinaan hän kääntyy ja kaivautuu mun tisseihini. Mä en edes osaa nukkua, jos lapsi on pinnasängyssä. Mä odotan sen heräävän, kuuntelen pienimpiäkin inahduksia, nukun koiranunta. Kun lapsi on vieressä ja alkaa tönimään rintaa, rutiininomaisesti uniani sen koommin keskeyttämättä syötän tytön ja jatkan uniani. Toimii meillä.Meillä lapsi nukkuu parvekkeella, koska kaikenlaisesta totuttamisesta huolimatta heräilee niin herkästi sisällä, kun on niin pieni asunto. Haluan rauhassa tyhjentää tiskikoneen tai katsoa telkkaria, ilman pelkoa kiukkuisena heräävästä mukelosta. Suomessa lapsia on nukutettu päiväunille ulkona iät ja ajat, enkä oikein käsitä, miksi se on niin kumma juttu. Ulkoilma on usein sisäilmaa puhtaampaa ja ihminen nukkuu viileässä sikeämmin.
VastaaPoistaMeillä 10kk ikäsenä siirryttiin omaan sänkyyn sen takia että yöt alko oleen niin kauheita ku pikkunen heräs ja saatto valvoa 2 tuntia keskellä yötä.. sitte opeteltiin omassa sängyssä nukkumaan ja nukkuu siellä 12h yöunet.. Äitillä on tosin kova ikävä pikkumiestä ja joka ilta miettii että jos kokeilis vielä perhepetiä ;)
VastaaPoistaMeilläkin poju nukkui vieressä/sivulaidattomassa pinniksessä ekat 1,5 vuotta. Muistaakseni hän rupesi sitten liikehtimään ja niin levottomaksi että päätimme lopulta siirtää hänet omaan huoneeseen (nousin aamuisin töihin ja olin ihan rikkipoikki). Olisin pitänyt kyllä meidän kanssa edelleen, jos suinkin olisin pystynyt itse nukkumaan mutta krooninen uniongelma palaili samoihin aikoihin kun imetys loppui:/Minusta ainakin oli ihanaa nukkua oman lapsen vieressä, tuohon siirtoon asti mä nukuin tosi hyvin ja ne yöimetyksetkin hoitui puoliunessa/tokkurassa. Joskus tuntuu hurjalta kuulla, että jotkut laittavat käytännössä jo vastasyntyneen omaan huoneeseen, mutta silti minusta jokainen tekee kuten omalle perheelle on parhaaksi ja silloin siihen vauvan nukuttamiseen eri huoneeseenkin on yleensä painava syy.
VastaaPoistaon se JÄNNÄ miten nukkumisratkaisutkin herättävät vähintääkin neuvoja ja ihmettelyä. ei 70-luvulla mistään perhepeteilystä puhuttu mut niin vaan meidänkin sisarussarja nukkui vanhempien välissä kouluikäiseksi. mun esikoinen on nukkunut vieressä 5½-vuotiaaksi, sitten jonniinaikaa omassa huoneessa kunnes en jaksanut enää raahustaa sinne n kertaa yössä. nukkuu makkarissa levitettävässä sängyssä. veiska nukkuu viekussa.oon varmaan outo ja pervo ja hullu mut ite nukun parhaiten, kun lapset ovat käden ulottuvilla. jos yöllä iskee oksutauti tai kuume tai paha uni, oon heti siinä toimintavalmiina eikä mua tarvi huhuilla toiselta puolen kämppää (eikä mun tarvi NOUSTA ja KÄVELLÄ yözombina).
VastaaPoistaEn ole aikaisemmin kirjoitellut, mutta olen lueskellut sun blogia jo kauan. Tykkään sun tyylistä, pidä se!Meillä nukkuu poika (helmikuussa 2v) meidän vieressä. Toki meillä on kulttuurierotkin tässä; mun miehen kotimaassa lapset tapaa nukkua vanhempien vieressä, miehen sisko 26v itse asiassa nukkuu äitinsä vieressä edelleen, heh. Toki siellä on pienemmät koditkin kun täällä... Mutta anyway, on sitä ihmetelty kun noin iso poika nukkuu vieressä, mut oon vaan todennut et tää on meille paras. Poitsu herää vielä pari kertaa yössä (ei varmaan heräis jos ei laittas peittoa - sitä se potkii pois ja herää jos jää jumiin), joten se on ihan itsellekin kivempi että se muksu on siinä vieressä eikä toisessa sängyssä, saati sitten toisessa huoneessa. On meillä sille oma sänky omassa huoneessa odottamassa, mutta ei aiota sitä sinne "pakottaa". Sitten kun se ite ilmaisee että nukkuu yönsä mieluummin siellä, niin sitten saa nukkua.Meillä on järkätty tuo tilakysymys (minä olen tilarohmu, ei me mahduttais parisänkyyn kolmisin) siten, että meidän 160cm parisängyn viereen on raijattu tavallinen 80cm sänky. Poika nukkuu siinä, ja me saadaan silti nukkua miehen kanssa vierekkäin. Toimii!
VastaaPoistaniin ja siis mulle on aivan sama vaikka joku nukkus laps naapuritalossa. en jeesustele tällasille ratkaisuille ja suhtaudun vilpittömällä vittuuntumuksella mun ratkaisuihin kohdistettuihin neuvoihin jne. onneks oon niin vittumaisen ihmisen maineessa ettei juur tulla neuvomaan :D
VastaaPoistaAi niin, ulos nukuttaminen. Ah, siitä tuli oman äiteen kanssa kunnon yhteentörmäys, koska hän oli täysin sitä mieltä, että ehdottomasti meidän olisi pitänyt opettaa vauva nukkumaan vaunuihin heti. Vauvahan syntyi kesäkuun alussa, oli aika saamarin kuuma kesä ja meillä ei ole hissiä tai vaunuvarastoa, vaan vaunut on kannettava kahdessa osassa ulos ja sitten on haettava vielä vauva ylhäältä. Mut ei, kyllä olisi pitänyt opettaa vaunuihin! :D Minä taas olin tyytyväinen jokaisesta hetkestä, kun sain vaikka lukea, käydä suihkussa tai syödä. En todellakaan halunut opettaa auvaa siihen, että vain liikkuvissa vaunuissa nukutaan. Nykyään puolivuotiaana vauva nukkuu päikkärit parhaiten vaunuissa parvekkeella, mutta se on ihan vauvasta lähtöisin. Minä menen vain tilanteen mukana, en ala työntää lasta tai itseäni johonkin sellaiseen PakkoKoskaÄitiTekeeNäin-muottiin. Tai ainakin yritän olla työntämättä, silläkin uhalla, että huono omatunto seuraa. Saakohan se nyt tarpeeksi raitista ilmaa ja liikutaanko me tarpeeksi...
VastaaPoistaHi!Meilla on tytto nukkunut suurimman osan elamaansa vieressa. Sanoo,tulevansa kainaloon. Pienena nyyttina, halusi nukkua rinnalle.Nytkin 8-veena tulee, useimmin kainaloon,kuin menee nukkuu omaan petiinsa.Annan nukkua niin kauan vieressa/kainalossa, kun haluaa/kehtaa. Tammosta luomuilua. =)T:Noora
VastaaPoistajuu tuskinpa se enää teininä haluaa nukkua äidin vieressä :)meidän poika saa nukkua mamin kainalossa ihan niin kauan kun haluaa, en aio ottaa minkäänlaista stressiä siitä mitä muka kuuluis tehdä ja mitä ei sais missään nimessä tehdä. pääasia että kaikki nukkuu.
VastaaPoistaEn myöskään ymmärrä vouhkausta, mikä on oikein ja mikä väärin. Kukin tehköön niinkuin parhaaksi näkee, pääasia, että kaikki voivat hyvin. Meillä edustetaan sitä toista päätä, eli lapset ovat aina nukkuneet, vauvasta saakka, omissa sängyissään ja vieläpä esikoinen eri huoneessa. Kuopuksenkin laittaisin nukkumaan mielelläni eri huoneeseen, mutta se ei ole oikein mahdollista vielä. Meillä tämä toimii parhaiten (yritin esikoisen kanssa nukkua samassa sängyssä, mutta se ei vain toiminut). Esikoinen tulee silloin tällöin yöllä nukkumaan meidän sänkyymme (ja ne ovat kyllä huonoja öitä mulle) ja toki hän saa sen tehdä niin pitkään kuin haluaa. Äideillä on tapana tinkiä omista unistaan ;)
VastaaPoistaKun miettii miten lyhyt historia lasten omilla sängyillä on tuntuu kovin käsittämättömältä miksi sen pienen lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssään (ja vielä eri huoneessa kuin vanhemmat jos huoneita piisaa). Jos kaikki nukkuvat parhaiten samassa pedissä niin sitten niillä mennään. Meillä poika nukkui runsaan vuoden ikään asti sivuvaunupinniksessä, josta se pääsi kiipeämään isänsä yli meidän väliin jos siltä tuntui. Ei me edes useimpinä öinä herätty siihen, että tyyppi änki väliin. Lopulta yöt muuttuivat levotomiksi ja kun mummin luona matkasängyssä lapsi nukkui kolme yötä putkeen niin pinnasänky muutti yöpöydän toiselle puolelle. Tosin edelleen tuo yleensä tulee viimeistään aamuyöstä meidän väliin. Mikään ei ole niin ihanaa kuin herätä siihen, että pieni tohisija jakaa kuolaisia pusuja ja halaillaan koko porukka.
VastaaPoistaOon miettiny samaa, että mikä siinä perhepedissä on edelleen niin kauhiaa??? Jos satun mainitsemaan asiasta, niin monet kauhistelee. Vanhempi naishenkilö jopa varoitti, ettei neuvolassa nyt ainakaan kannata asiasta mitään puhua... Neuvolassa sentään tajusi olla hiljaa, eikä alkanut paasaamaan. Ne ketkä ei tykkää ideasta, niin se on okei. Meillä tää toimii nyt ja sillä hyvä.-Ano
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.