Lapsia ja tavaroita

Yksi ihanimmista joululahjoista, mitä sain oli Paumesin sisustuskirjat Finland family style sekä Finland children's rooms. Japanilai...


Yksi ihanimmista joululahjoista, mitä sain oli Paumesin sisustuskirjat Finland family style sekä Finland children's rooms. Japanilaiskustantamon valitettavasti japanilaisin merkein kirjoitetut kirjat ovat ihana väripanos talveen ja tietenkin inspiraation lähteenä mitä mainioin. Silti jotain jäi hampaan koloon.

Kirjat läpi nopeasti kahlattuani aloin vain miettimään kuinka samankaltaisia koteja ja lastenhuoneita Suomesta kirjoihin oli valittu. Kaikki kirjoissa esitellyt perheet olivat jollain tavalla luovan alan ihmisten sisustamia ja toistivat tiettyä meilläkin tuttua kaavaa: värikästä, harkittua, luovaa, vanhaa ja klassikkotuotteita. Erilaisia, mutta oikeasti niin sitä samaa. Esimerkiksi Hang it all-naulakkoa näkyi lähestulkoon joka toisessa kodissa ja en nyt tiedä onko se niin hieno, että siitä päälle 200 euroa maksaisin. Hang it allin lisäksi näkyi merkkituotteita kuten Marimekkoa ja Iittalaa, satuhahmoja muumista peppiin ja kirppislöytöjä.


Paumesin kirjoista tuskin voi vetää yksi yhteen johtopäätöksiä suomalaisten lastenhuoneiden nykytilasta, mutta aloin pohtimaan miksi lastenhuoneet olivat niin samankaltaisia, täynnä leluja jotka olivat tuttuja jo äitien ja isien lapsuudesta sekä paljon merkkituotteita eli lähes kirosanaksi minulle tullutta finnish designia. Lapsethan eivät näitä olleet sisustaneet, joten kyse on enemmänkin vanhempien näkemyksestä millainen on hyvä kasvuympäristö lapselle. Ja Suomessahan se näköjään on samanlaiset lelut mitä vanhemmillakin on ollut sekä kasa sekalaista hintavaa suomikamaa päälle. Ainakaan noista Paumeseista ei paljon tarjoustalon merkittömiä leluja löytynyt, Ikeaa sentäs joo.

Vähän alkoi ahdistamaan kun tajusin omankin sisustusajatuksen olevan tuo sama opittu, että Brioa ja Muumia ja Finlaysonia päälle. Tuntui, että noissa Paumesn Suomikodeissa oli juuri ne samat kirjatkin mitä meillä on, mitkä ovat niitä joita on ollut aina. Lama-ajan lapset sisustavat omat kotinsa merkkeihin, joihin heillä ei ehkä itsellä ollut mahdollisuutta lapsena sekä omiin suosikeihinsa. Aika tylsää, jos suoraan sanon. Aika tuttua, jos olen vieläkin suorempi. Rasittavaa.

Suomessa tehdään paljon lastenkulttuuria ja uusia lastenhahmoja syntyy vuosittain televisioon, kirjoihin ja musiikkiinkin. Periikö meidän lapsemme silti omat lapsuuden suosikkimme seinälleen ja jatkuuko tämä kierto kulku heidänkin lapsilleen? Minä en ainakaan mitään vihreitä Hevi-örkkimönkiäisiä seinälleni haluaisi, vaikka olisi kuinka lapsen suosikki. Pelkään vain, että loppujen lopuksi koko "lapsen" huone onkin suunnattu minulle ja ystävilleni oman lapsuuden jatkoksi ja joksikin Marimekkomuseoksi.

13 kommenttia

  1. Sinäpä sen sanoit. Onneksi ei ole sitä lastenhuonetta, mitä sisustaa. Ja jos olisi, niin kirppistavaroilla ja käytetyillä huonekaluilla sen sisustaisin. Mieti, mitä kaikkea sillä naulakon hinnalla saisi. Hmmmn... Onkohan mulla jotenkin vääristynyt silmä, kun en koe kirjassa olevia sisustuksia omakseni?

    VastaaPoista
  2. mä tunnustan taas tyhmyyteni ja kysyn, että mikä naulakko? En ole taaskaan kuullutkaan.

    Minullakin on nyt lastenhuoneen sisustamisongelma. Olin ajatellut jotain puuta sinne seinälle, ja pinnasänky ihan vaan koristeeksi. Lapsi kun nukkuu tällä hetkellä yönsä ihan muualla.

    Ja kyllä, osaksi lastenhuone on myös minua varten. Ja samalla toki sitä lasta ;)

    VastaaPoista
  3. lastenhuoneen sisustaminen... ainakin meidän lapsen huone on hyvin kaukana mistään sisustetusta. Siellä on seinällä nalle puh-julisteet suloisessa sekasorrossa ystävän maalaamien taulujen kanssa, lattiat täynnä tavaraa ja esim. tänään pari kangasriepua oli maailman tärkeimmät tavarat. Ja nyt ne on keskellä lattiaa. Ruokaleluja on ympäri huonetta, aamulla riisutut sukat ja hihoista märäksi kastunut paita ovat keskellä lattiaa.

    Mun mielestä lapsen huone saa näyttää lapsen huoneelta. Sellaiselta paikalta missä saa leikkiä ja missä on aina paikka niille tärkeille kangasrievuille ja kivipurkille (joka on joku äidin vanha rasvapurkki.) Ne parhaimmat ja tärkeimmät tavarat lapsella ei useinkaan ole merkkituotteita... :)

    Jaa että sisustamista ja desingia? :D :D Meillä sisustaa lapsi ja desing on aika eksentristä.

    (no okei, äiti on valinnut verhot, maton ja valkoiset kalusteet vaikka jos tyttö saisi päättää ne olisivat varmaan vaaleanpunaiset.)

    VastaaPoista
  4. Mä vähän huolestuin kun tytär 9v katseli Muuramen pdf:ää ja huokaili "aah, i-iihanaa". Että ei mulla varmaan noihin rahaa ole. Mutta jos pitäisi ottaa sisustuskuvia niin kinder-yllätysmunista löytyneet jaloistaan erkaantuneet winxit ainakin jemmaisin hevonhelvettiin, ja laittaisin brio (+ brio-yhteensopivat biltemat ja ikeat) -junaradan framille.

    VastaaPoista
  5. Ei ole vielä lastenhuonetta, mutta sitten kun tulee, niin kyllähän minä sen sisustan - omaa silmää miellyttäväksi ;) Yksi vanhemmuuden sadistista mielihyvää tuottavista puolista on se, että lapselta ei tartte kysyä (ainakaan ennen kun se osaa puhua ja väittää vastaan). Äiti määrää.

    VastaaPoista
  6. Muistan, kun joskus kymmenen vuotta sitten pohdin, että JOS joskus saisin lapsen, niin vähänkö haluaisin lapsen huoneeseen sitten Hang it all-naulakon. Nyt se ei jotenkaan tunnu enää lainkaan niin houkuttelevalta ajatukselta.

    Rahaahan siihen nauklakkoon olisi _tietysti_, et ei niinku sillä että tässä köyhiä oltais.

    Ehkä blogimaailma ainakin vähän vääristää, koska se tuntuu olevan välillä ahdas kuin pullonkaula.

    VastaaPoista
  7. Mä voisin kuvitella työntäväni lapseni huoneeseen (jos sellainen olisi, huone siis) jotain omasta lapsuudesta tuttua enkä näe siinä mitään pahaa. Hello Kitty -huone tuntuisi kauhealta ajatukselta ja tässä vaiheessa on pakko myöntää, että nykyajan lasten trendit on vielä pahasti hakusessa. Tokihan sen huoneen sisustaa siten, että itsekin siellä viihtyy, vaikka ei se tietenkään sellaisena pysy lapsen käytössä.

    VastaaPoista
  8. Lapset alkoi viihtyä huoneessaan kun Joulupukki toi Wiin, eli se siitä sisustamisesta ;)

    VastaaPoista
  9. Kirjoitin sitten minäkin lastenhuoneen sisustusprojektista...

    VastaaPoista
  10. Meillä on 4 ja 2.v lapset. Neljävuotiaan ollessa vauva sisustelin oman makuni mukaan hänen huonettaan eli just sitä marimekkoa, klassikoita muutenkin...nyt ne samat jutut on siellä mutta huone onkin iloinen sekoitus hänen omia mieltymyksiään: just niitä "tarjoustalon merkittömiä" leluja, on tarraa ja julistetta, on omia piirustuksia (ehei, ne ei oo mitenkään kauniisti kehystettynä, kuten tahtoisin vaan lapsi haluaa itse laitella niitä magneeteilla ym..ympäriinsä). Joten älä huoli, lapsesi tulee sisustamaan huoneensa sinun ylitsesi, äidin mieltymyksiä kysymättä ;)

    VastaaPoista
  11. Aika rasittavia joskus odottajien ja esikoisäitien kommentit, itselle tulee sellainen vaan mieleen "että odottakaa vaan niin ymmärrätte" ;)

    VastaaPoista
  12. esikoisäidillä takoitin siis pienen vauvan äitiä, jolla ei muita lapsia ;)

    VastaaPoista
  13. Niin totta. Olen kiinnittänyt samaan huomiota. Kaikilla samat hyllyt ja Briot rivissä. Ei siinä, ihan hienoja ne musta monesti on, mutta menettäneet silti merkitystään.

    Mulla ois haaveena saada sisustettua omien poikien huone jotenkin todella villisti, vaikka viidakoksi. Niin, että siellä olisi oikeasti hauskaa leikkiä! Katosta roikkuvia köysiä tai muuta, jotain erikoisen kivaa.. Mutta saattaa jäädä haaveeksi, riippuu tulevasta kodista. :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images