kirjat
Kiintymysvanhemmuus - kirja luettavaksenne.
1.8.11luontaista kantamista sarjakuva.fi:n sivuilta |
Vaikka en ehtinyt vielä vastaamaan edellisenkään postauksen kommentteihin, pukatkoon nyt (taas) uutta, kun liittyy löyhästi edellisen aihepiiriin.
Darian suosituksesta aloin lukemaan uutta kirjaa, Katri Pääkkö-Matilaisen kirjaa Kiintymysvanhemmuus - lapsen perustarpeet ja niihin vastaaminen (2011). Se löytyy ilmaisena pdf-tiedostona osoitteesta kiintymysvanhemmuus.fi ja on ensimmäinen suomalainen teos aiheesta ja siitä voi maksaa kannatusmaksun, jolla tulevaisuudessa kustannetaan kirja kansien väliinkin. Täysin turhana kuriositeettina mainittakoon, että saman yläasteen kasvattina muistan ikuisesti kirjoittajan Lontoon kielimatkalta hankitut PVC-housut. Mutta ei tästä sen enempää.
Sen sijaan takaisin kirjaan: Se on Kiintymysvanhemmuus ry:n julkaisu, mikä käsittelee muun muassa lapsentahtista elämää imettämisen kannalta, perhepetiä, kantamista sekä vauvojen vessahätäviestintää. Äkkiseltään pienestä hippistatuksestani huolimatta aivan liian idealistisia aiheita meikäläiselle, mutta kappas, upposi kuin kuuma veitsi voihin. No, vaipattomuuteen kannustamista lukuunottamatta. Itse printtasin kirjan (tulostuu automaattisesti 2 sivua/a4) ja niittasin aihepiireittäin kiinni pienissä nipuissa. Nyt iltaisin vauvan nukahdettua viereeni olen sitten lukenut milloin mistäin aihepiiristä, muutamana viime päivänä kantamisesta.
Kannattaa kyllä tutustua tähän kirjaan, varsinkin kun se ei vaadi muuta kuin klikkauksen kirjakauppaan menon sijaan! Kiintymysvanhemmuus ry:n sivuilta löytyy muutenkin mielenkiintoisia juttuja.
Ps. pakollinen narina: Kirjan ulkoasusta päättelisi, että se on tehty vuonna 1998 ja suunniteltu jossain Rauduskylän kristillisessä opistossa. Miksiköhän monesti hyvät jutut näyttävät vähintäänkin varpailla tehdyiltä, kunnon kuvankäsittelyohjelmia kun löytyy ilmaiseksikin netistä ja jopa allekirjoittanut osaa niitä käyttää. Ei luulisi olevan hankalaa muillekaan.
12 kommenttia
Mä lueskelin tuota jo raskausaikana, osui ja upposi. Nyt pvc-mielikuvan jälkeen tunnen oloni hipahtavaksi... Ei sentään, täyttä asiaahan tuo on. Ja helposti saatavilla olevassa muodossa.-sascia (ei jaksa kirjautua)
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Luen taatusti.
VastaaPoistaSe on Raudaskylän kristillinen opisto :)Oon selaillut tuota myös, kiinnostavaa luettavaa.
VastaaPoistaNo joku semmonen niin :D
VastaaPoistaisselleni lajityypilliseen, sangen kyyniseen asenteeseen perustuen suhtaudun kaikkeen ynseästi ja nillitän sen aikaa, kun pdf latautuu :D. esikoisen vauva-aikana mammaryhmässämme vaikutti lapsentahtoisuusopuksensa tarkoin päntännyt megamutsi. tielle juossutta lasta ei mm. saanut hakea väkisin pois eikä kieltää vaan lapsen oli itse käsitettävä, että tieltä kandee tulla pois. kaikkia kolmea lasta (joista esikoinen oli nuorimman syntyessä vaille viis?) imetti samaan aikaan ja koko perhe nukkui samassa (paskaisessa) pedissä. eipä silti, taaperoimetyksestä mullakin on kokemusta esikoisen 2v4kk ikään saakka, jolloin kun vieroitin, niin muksu alkoi kuin taikaiskuista nukkua yönsä pääsääntöisesti hyvin. mutta jotkin hippijutut on mullekin too much :D
VastaaPoistavau, tahon kuulla taaperoimetyksestä lisää! Kuulostaa... sekopäiseltä :D Toisaalta oon viimepäivät hokenut imettäväni riparille asti kun senttejä on lähtenyt tosi hyvin.Mulle toi kirja antoi varmistusta, että omat valinnat esimerkiksi Tissilän nukkumisesta vieressäni ei ainakaan vahingoita. samoin kantoliina on laite, mikä tuo aluksi tuskaa että onkohan tämä hyväksi asennolle jne. Sit siellä oli kivaa tietoa kuinka äidin ja lapsen suhde alkaa otollisimmin kun synnytys on lääkkeetön ja traumaton ja tapahtuu seisaallaan. Mikäs sen kivempi kuulla, kun itse joutu olemaan kokoajan sängyssä makuullaan (oisin halunnut olla seisaallaan ja pyysin sitä useita kertoja), sai kaikki mahdolliset kivunlievitykset lääkeillä (ei toiminut edes ne 3 epiduraalia) ja joutui lopulta hätäsektioon....
VastaaPoistatai ryhdyt vanhan ajan tyyliin imettäjäksi :D mulle noi kainalossa nukuttamiset yms ovat olleet omia luontaisia valintoja (= nukun ite paremmin) enkä usko, että ne kaikille sopii. kantoliinaan kumpikaan noista mukkeloista ei ole taipunut, joten se niistä elämää helpottavista roikottimista...no kiva että mulla on mahollisuudet tuohon otolliseen suhteeseen, tosin pilasin kaiken molempien kohdalla kun en pysynyt jaloillani vaan ponnistin perinteisessä asennossa :Dpitänee tuota kuitenkin tuhahdellen selailla.
VastaaPoistaMulle tulee aina pari otsaryppyä lisää kun puhutaan jostain kiintymysvanhemmuudesta tai lapsilähtöisyydeltä tai...you name it. Siis eikö tässä koko hommassa oo nimenomaan pointtina se, että tehään asiat niin että lapsella on hyvä olla? Ja niin kuin Wandabe sanoi, tehdään luontaisia "valintoja". Onhan se nyt aika loogista, että lapsi syö äitinsä maitoa (eikä jonkun äidin kesyttämän eläimen), kulkee mukana (eikä jää vaikka kotipesään suden syötäväksi) ja nukkuu siellä missä muutkin. Mua aina hetkittäin ahdistaa se, kuinka kaikki nykymaailmassa halutaan käsitteellistää ja analysoida ja muuttaa jonkin sortin ideologiaksi. Siis juurikin niin, että jos imetät yli vuodenikäistä, olet heti suorastaan epäilyttävä/ylistettävä taaperoimettäjä - tai jos nukut lapsen vieressä, teillä harrastetaan perhepeteilyä. Tämä nyt siis on mun oma ankea mielipiteeni, enkä väitä etteikö ton kirjan ja vastaavien opit olisi sinänsä ihan jees. En kuitenkaan uskalla lukea tuota otsikkoa pidemmälle, saattaisin tukehtua korvasavuun :D
VastaaPoistaOnia: ymmärrän fiiliksesi. Ymmärrän silti myös, että tälle kirjalle on tarvetta, vaikka nuo termit ja muut ovatkin hieman rasittavia itsestänikin. Nämä "luontaiset valinnat" ovat silti meidän kulttuurissamme huomattavasti paljon etäisempiä kuin joissain muissa maissa/maanosissa, missä esimerkiksi yhdessä nukkuminen on sääntö - ei poikkeus. Koin itse saavani kirjasta tukea luonnollisille ratkaisuilleni, kuten syöttäminen silloin kun lapsella on nälkä, ei mitenkään 3h säännön mukaan tai nukkuminen vieressä nyt kun siihen on lapsella tarve. Nämä jutut eivät ole mitään uusia keksintöjä, mutta onhan se hyvä että joku laittaa ne sanoiksi, oli siinä sitten terminologiaa tai ei.
VastaaPoistakomppaan ONIAa. joo, kestovaipatan jo toista lasta, muksut nukkuvat viekussa (esikoinen levitettävässä sängyssä makkarissa), esikoista imetin reilun pari vuotta jne mut en oo kyl mikään hippimutsi vaan KOVIS :D
VastaaPoistaHeeeeeeeeeiiii, ton kirjan on kirjoittanut mun lukioaikainen historian ja yhteiskunnanope, mahtava nainen! :) Pitääkin tutustua kirjaan :) P.S. Tää blogi on mahtaisa, jee!
VastaaPoistaItse olen kirjaa lukenut ja kokenut nimenomaan saavani vahvistusta omiin ajatuksiini. Ja osin tuoreena äitinä se ja muut aihepiirin kirjat myös muokkasivat ajatteluani ennen lapsen syntymää. Ja kirjassa nimenomaan korostetaan sitä, että nämä jutut kaikkinensa ovat luonnollisia ja normaaleja käytäntöjä monissa kulttuureissa ympäri maailmaa ja aiemmin Suomessakin, mutta meidän yhteiskuntamme on vieraantunut niistä niin kauaksi, että ne on täytynyt keksiä uudestaan ja rakentaa niistä oma juttunsa kiintymysvanhemmuustermin alle. Mut eihän siitä ole kauaakaan kun Suomessakin neuvolassa paheksuttiin perhepetejä ja edelleen tuntuu et yöimettämistä aika aikaisessa vaiheessa yritetään saada vähenemään ja loppumaan. Ja vaikka vessahätäviestinnän toimivuuteen suhtauduin aluksi epäillen, on se tässä viikon kokeilun jälkeen tuntunut tosi hyvältä jutulta, jatkosta en toki tiedä. Eli suosittelen kokeilemaan!
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.