Mua ei missään määrin HAITTAA vauva-/ lapsikuvat, mutta se on kyllä totta, että harvoin ne myöskään kiinnostavat. Ehkä silloin, jos on valokuvana tosi onnistunut otos. Ja silloin, jos jollekin läheiselle tai sukulaiselle on syntynyt vauva, haluan mielelläni nähdä sen kuvan tuoreeltaan. Poikkeus kiinnostavuudessaan ovat mm. der himmel über berlin -blogin kuvat, koska ne ovat usein valokuvanakin niin hyviä.

Niin siis ei muakaan haittaa. Tässä lähinnä aamu-unisena yritän selventää itselleni että mun ei silti tarvi tunkea koko nettiä täyteen kuvia vauvasta, varsinkaan jos en osaa niitä ottaa. Koska mun kuvaustaidoilla niistä ei yksinkertaisesti tule kiinnostavia. Tottakai on mielenkiintoista nähdä uusia vauvoja kuvissa, mutta loppujen lopuksi mun kiinnostus ei vain riitä lapsivalokuviin jos niissä ei tapahdu yhtään mitään.Ja tulipa mieleen, että tää kirjoitus ei ole saanut inspiraatota yhdestäkään lukemastani vauvablogista :) (sukulaiset vaan spämmää fb:tä täyteen)

Oon kyl aika samanlainen urpo ku sä (taas!). FB-kuvilla kukaan ei pääse rasittamaan, kun en oo siellä. Oon nimittäin tässä :D Mut tykkään kyl blogauksista, johon on saatu napattua ilmeikkäitä kuvia vauvasta (ja ilmeikäs vauva). Verskisellä on esim. aina ihan verrattomat kuvat Sohvista ja Spatzin Tirpalla on mielettömiä ilmeitä :D Sit noi kuvat synnytyksestä, mis näkyy littaantunut, sininen vastasyntynyt saa mut muistojen kyyneliin (Dorit/Elina ja Verski). Mut ite oon paska kuvaaja ja Veijo on perusilmeperseilijä, joten jää multa väliin nää.

mä olen sitä mieltä, että kyse ei ole edes vauvan ilmeistä, vaan ihan oikeasti kamerasta. En mä itsekään jaksa katsella huonolla salamalla otettuja peruskuvia vauvasta. Mutta jos on laadukkaat kuvat, niin vauvastakin saa paljon enemmän irti. Esim. Kottaraisen kuvat O:sta on aina ihan mahtavia.Itse tiedän sortuvani siihen, että vauvaa on kuvattu joka kulmasta, ja vielä vähän päälle. Mun heikko perustelu on, etten vaan osaa ikinä valita sitä parasta kuvaa, joten laitan sitten jonkun sarjan esille. Onneksi ne pystyy olemaan katsomattakin, tai skrollata nopeasti ohi :DFacebookissa en edes halua jakaa juurikaan kuvia. Jos laitan, niin se on aika harvinaista, ainakin omasta mielestäni. Olen pari kertaa jakanut blogin osoitteen fb:ssä, joten kiinnostuneet voivat sitä kautta nähdä ne miljoona kuvaa, eikä mun tartte harmistuttaa lapsettomia kavereitani. Olen nimittäin itsekin sitä mieltä, ettei kaikki oikeasti halua katsoa niitä vauvakuvia joka päivä hirveällä syötöllä. Ja ne jotka haluaa katsoa, katsokoot mun blogista.Mä olen kyllä sitten sen verran utelias, että haluan nähdä edes jonkun kuvan sun vauvasta. Pyydät sitten vaikka kottaraisen ottamaan ne kuvat, jos haluat laatua ;)

Mä oon taas niin kauhee, että mua kiinnostaa vaan mun lapset. Tietty esteetikkona ihailen kauneutta siellä missä näen; kaunis vauva, kaunis lapsi, kaunis vaate - katson mielellään. Ei mua tietenkään yhtään haittaa vauvakuvat missään ja milloinkaan, mutta ei ne mua myöskään hetkauta suuntaan tai toiseen, paitsi jos siinä on jotain tosi herkkää. :)Mua reilusti sanottuna kyllä vähän hävettää oikeesti se ettei muiden lapset hirveesti kiinnosta. Mut toisaalta en oo koskaan ollut mikään järin lapsirakas ihminen, lähinnä neutraali. En oo koskaan saanut vauvakuumetta jonkun muun vauvasta kuten moni mun ystävä. Mut omien suhteen oon taas sit kyl ihan överi. Maailman parhaat, ihanimmat ja kauneimmat.. :DMutta loppuun, onhan ne vauvat aina ihania siinä pienessä avuttomassa toukkamaisuudessaan. Että laita vaan niit huonoi (sun suusta) kuvii jos haluut, ja älä jos et. ;)

Mua ärsyttää enemmänkin just ne lasten kuvat henkilön profiilikuvana :)Eräs tuttu laittaa harvoin, mutta hauskoja lapsikuvia hyvillä teksteillä, joten niitä jaksaa katsoa. Mutta eräs toinen "spämmääjä" aika mitäänsanomattomia kuvia ja on muutenkin kai virallista FB-termiä käyttäen jatkuva "Perhelässyttäjä", siis tiedetään just milloin lapset sanoo mitäkin, mikä tauti mahtaa olla tulossa, milloin vanhemmat avaa viikonlopun siideritölkin jne. Muutenkin tällaisia 8 x päivässä päivittäjiä oon mun etusivun uutisoinnista poistellut :)

Vauvakuvat eivät ole mitään niiden fb-statusten rinnalla, joissa kerrotaan vauvan jokaiset liikkeet, äännähdykset ja kakkaukset.

Oho, mullahan on siis sekä vauva- että kissakuvia FBssä! Tai no taapero lienee parempi nimitys. Minusta vauvakuviin pätee vähä sama juttu ku aikuistenkin kuviin: Jos siinä kuvassa on jotain erityistä, niin sitä kannattaa esitellä. Eihän nyt kukaan järkevä ihminen (rajasin tuolla termillä, koska tunnen pari järjetöntä) laita itsestäänkään niitä kaikki perusräpsyjä sinne, mitä ehtii päivän aikana rupupokkarillaan ottaa.

Mä tykkään vauvakuvista siinä missä muistakin, ja ehkä harjaantuneen silmä vuoksi jokainen vauva näyttää silmissäni persoonalliselta ja tunnistettavalta. Eli tämä lukija ei ainakaan vedä hernettä nenäänsä, vaikka täällä vielä vauvakuviakin nähtäisiin. Ymmärrän myös sen valinnan, jos ei halua vauvastaan kuvia netissä julkistaa kaikkien nähtävillä.

Piipahdin tänne sulle sanomaan, että tsemppiä loppumetreille! Toivottavasti kaikki menee kivasti :)

Tästä ovelana aasinsiltana: Miksi äiti-ihmisillä on pakottava tarve keskustella julkisilla paikoilla kovaan ääneen vauvansa peräpään tuotoksista? Suolentoiminta on toki tärkeää joo, mutta... For real. Se että PirkkoPetterin p*ska oli tänään sen väristä ja koostumus oli kiinteä, ei välttämättä ole se mitä itse haluaisin aamubussissa kuulla. Ja päivä. Ja ilta. Ja iltapäivä.

Mua on usein mietityttänyt sellaiset blogit joissa itse kirjoittaja ei vahingossakaan näytä naamaansa mutta lapsia on kuvattu sitten joka merkintään! Ei siis liity tähän postaukseen mitenkään mutta halusin vaan jonnekin kirjoittaa tämän :D Että jos ei halua omaa naamaansa laittaa, miten voi olla varma että ne lapset haluaa oman naamansa nettiin!