Ilahduin aamulla paljon, kun näin Ipanaisen facebooksivuilta kuvaa uudesta kaupasta ja hyllyssä vilkkui myös Kauneven villajuttuja. Viime viikolla viedessäni kirppiskuteita pidin nimittäin Ipanaisen leideille esitelmän Kauneven merino- ja alpakkaasusteiden mahtavuudesta. Lapsille etenkin suosittelen hankkimaan merinovillaisen pehmeän rinkulahuivin, joka pysyy kaulassa tippumatta. Myös pitkät säärystimet ovat ihan huiput legginssien seuralaiset talvella sisälläkin pidettävinä.

Ylhäällä olevissa kuvissa kaikki säärystimiä lukuunottamatta on tämän talven mallistoa joka tuli myyntiin Ipanaisen kivijalkamyymälään tänään ja Etsyyn eilen. Ensi viikonloppuna 5.-7.12 näitä löytyy myös Ornamon joulumyyjäisistä Kaapelitehtaalta. Tuo aikuisten valkoinen merino-alpakkahuivi on superihana ja mustavalkoiset mätsäävät tupsupipot olisi kyllä kauniit kummallekin meille. Tässä alhaalla kuva Kaamoksen viime syksynä saamista villa-asusteista, säärystimet ja huivi = 100% lovea!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Huomenna lauantaina 29.11. avataan Hakaniemessä Näkinkuja nelosessa Ipanaisen ihan ensimmäinen oma myymälä! Olen tosi innostunut asiasta, koska vauva-ajasta tuttu liike rantautuu vihdoinkin Helsinkiin ja vielä ihan duunipaikkani viereen. Parasta on, että Ipanaisesta löytyy täydenpalvelun kirppis, eli sinne voi vain viedä säkissä vaatteet ja Anu ja Anni tekevät puolestasi kaiken hinnoittelusta myyntiin. Vein tällä viikolla omia (eli Kaamoksen) vanhoja vaatteita jo kirpparille. Sieltä löytyisi siis huomisesta alkaen ainakin Hunterin kumpparit, Crocsin talvikengät, Albababyn ihana hiippahuppuinen farkkutakki, Molokidsin keltaiset kurahousut ja kasa Skiphopin reppuja. Hinnasta ei ole tietoa, mutta eiköhän ne aika edukkaasti lähde kiertoon :)

Myymälässä voi testailla kantovälineitä, saada lapsen kantamiseen opastusta, hankkia lastentarvikkeita ja ihan vaan kahvitella. Laitan kuvia heti kun pääsen liikkeeseen itse tutustumaan, mutta teille jotka pyöritte kaupungilla huomenna, kannattaa käydä avajaishumussa tutustumassa uuteen ja odotettuun lastentarvikeliikkeeseen!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Muistatteko hetki sitten kirjoittamani jutun Vantaan Ikean Kestävämpi arki-näyttelystä? Sain näyttelyssä vierailtuani haasteen muuttaa jonkun pienen osan kodistamme hieman ekologisemmaksi ja käytännöllisemmäksi. Ostin jo aiemmin noin 20 vuotta kestäviä ledlamppuja ja jatkoin muutosta myöhemmin ruuan säilytyksen parantamisella uusien säilytysastioiden muodossa.

Pari viikkoa sitten nostelin siis kuiva-aine kaapista kaiken mahdollisen pois ja purkitin leseet, jauhot ja muut läpinäkyviin lasisiin purkkeihin. Isot erät lähes päivittäisessä käytössä olevia aineksia kuten puurohiutaleita purkitin korkeisiin purkkeihin, jotka jätin keittiön pöydälle, osan piilotin vetolaatikoiden suojaan. Ikeasta saatujen lasipurkkien lisäksi liotin vanhoista säilykepurkeista etikettejä ja askartelin niistäkin säilytyspurkkeja Ikealaisten jatkoksi. Purkkien pohjaan laitoin ihan vaan maalarinteipillä muistutuksen milloin purkissa oleva kama vanhentuu, vaikka luotan kyllä enemmän haju- ja makuaistiini kuin tiettyyn päivämäärään.

Kolutessani kuiva-ainekaappeja huomasin, että mulla on tapana museoida makaronipussien loppuja. Muistin nähneeni jossain kokkiohjelmassa näppärän italialaismammojen vinkin, että kuivapastapussien pohjat voi aivan hyvin yhdistellä ja lisätä tätä sekoitusta sitten vaikka keittoihin. Isommat pastat voi nuijia hieman pienemmiksi ja pienet antaa olla sellaisenaan. Tein siis ihan oman purkin tälle pastasekoitukselle, mitä voin sitten käyttää vaikka arkiseen minestroneen. Ehkä tämä vinkki toimisi monelle muullekin?

Ruuan säilytykseen hankin parit oikeasti isokokoiset säilytysastiat, jotta ruokaa on helppo pakastaa ja sulattaa. 365-sarjasta löytyi tarpeeksi isoja säilytysastioita, jotta esimerkiksi puolikkaan makaronilaatikon voi lattaa näppärästi jääkaappiin kannen kanssa, sen laatikkomuotoa vahingoittamatta. Hankin myös Ikeasta muutamia uudelleen käytettäviä pakastuspusseja, joita voi sulkea ja avata mielensä mukaan. Mun äiti kyllä pesee ne ohuet pakastuspussitkin, mutta jotenkin en ole itse siihen hommaan lähtenyt. Nyt kuitenkin on jo monet kerrat tullut huuhdeltua pakastuspusseja, kun näin laadukkaita pusseja ei kävisi mielessäkään kierrättää yhden käyttökerran jälkeen.

Pakastepussien, ruuansäilytysastioiden ja kuiva-aineiden säilytyksen uusiminen on muuttanut nyt parissa viikossa aika paljon meininkiä keittiössä. En olisi edes uskonut kuinka etenkin nuo lasiset isot säilytysastiat kuiva-ainekaapissa on ollut loistava ratkaisu. Sen pussi-boksi-kaaoksen tilalla on vain lasisia purkkeja joista ihan oikeasti näkee heti paljonko mitäkin kamaa on jäljellä. Kun konkreettisesti yhdellä laatikon avauksella näkee, että punaisia linssejä on enää kourallinen, ne nakkaa automaattisesti tomaattikeiton jatkoksi ja kirjoittaa kauppalappuun, että pitää hankkia uusia.

Lasiset kipot eivät ehkä ole ne käytännöllisimmät mitä Ikean valikoimista olisin löytänyt, mutta ne on niin ihanan näköiset ja lasi materiaalina miellyttää mua enemmän kuin muovi. Ja vähän kauneuden eteen voikin kärsiä, kun se entinen vertailukohta oli täyttä kidutusta. Olen muutenkin muuttunut melkoiseksi purkitushamsteriksi, kun purkituksen makuun pääsi, tuntuu että ihan kaikki pitäisi saada läpinäkyviin purkkeihin kynsilakoista lähtien.

Kiitän siis Vantaan Ikeaa tästä silmiä avaavasta Kestävämpi arki näyttelystä, mikä kieltämättä inspiroi nyt vähän liikaakin...seuraavana nimittäin ajattelin uusia koko jätteiden lajittelumme niin, että se oikeasti toimii fiksusti. Eli uusi inspiraatioreissu Vantaalle tulee luultavasti jo ennen kuun vaihdetta!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

mekko: Lindex, neule: Junarose (saatu), huivi: Kaino, kassi: bellapuoti/ Skidi (saatu) sukkikset Norlyn, kengät: Park West, koru MoiMoi (saatu)

Hellooksissa oli ainakin joskus tapana kertoa mikä ihmisiä inspiroi pukeutumisen suhteen. Yleensä se oli jotakuinkin maailman artsuin elokuva, mummo, joku epäcool asia ja joku helvetin kallis designeri. Leikitään sitä samaa leikkiä! Mikä inspiroi mua tähän asuun? Hyacinth Bucket, halpakaupat ja kansalaisopistojen mummo-opiskelijat. Värit.

Asiat jotka eivät nyt inspiroi yhtään: minimalistisuus, pelkkä mustiin pukeutuminen, klassisuus. No klassisuus ei ole kiinnostanut kyllä koskaan.

Tänään tuntui ekaa kertaa, että mun on hankala meikata itseäni. Iho ei tunnu enää samalta, se on vanhentunut. Huomasin, että silmien alla on tosi paljon tummaa yön jäljiltä ja olisi tehnyt mieli vetää jotain silikonipohjaista blurraavaa meikkivoidetta luonnollisten mineraalien sijaan naamaan. Kriisiä pahensi Instagramissa seuraamani Drew Barrymore, joka hehkui amerikkalaista onnea mun vedellessä mineraaleja nassuun kirkasvalolampun alla todeten samalla, että ulkona ei ole pimeää, siellä on MUSTAA. Tää mun oireileva kolmenkympinkriisi ei kyllä laannu tällä kelillä ja tällä naamalla :D

Pientä piristystä sentään aiheutti se, että kävin "vähän shoppailemassa", yhden ihan pikkuriikkisen järjestelmäkameran verran... kunhan sen saan huomenna käsiini, aion unohtaa rypyt ja keskittyä vielä enemmän väreihin!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Olen käyttänyt vasta vuoden älypuhelinta, mutta koukuttunut siihen todella lujasti. En tietenkään siihen puhelinominaisuuteen, mutta ne appsit! Päivittäin käytän tietenkin sosiaalisen median appeja, mutta jos ne jätetään laskuista pois, on suosikkini ollut kesästä asti Pivo. Käytän Pivoa ihan joka päivä ja sen asentamisesta on tullut mulle jo nyt iso rahallinen hyöty, kerronpa kohta miten.

Pivo on ilmainen suomenkielinen sovellus, jonka tehtävä on auttaa käyttäjäänsä suunnittelemaan talouttaan entistä paremmin. Kun Pivon ja oman maksukorttinsa pistää synkkaan, saa kännykkänsä näytölle halutessaan ilmoitukset kaikista veloituksista, mitä tililtä tehdään. Niin korttiveloituksista lähikaupasta kuin kuukausittaisista veloituksista kuten vaikka Netflix ja Spotify. Avaamalla salasanalla Pivon saat heti näytöllesi tilisi saldon sekä diagrammin, mistä näkee ennakoidusti miten tilillä oleva raha hupenee tulevaisuudessa. Diagrammi on välillä aika pysäyttävä, sillä isoja ostoksia tehdessä se todella reagoi kertoen, että jatkappa tätä pari viikkoa niin tilisi on tyhjä. Alla pieni esimerkki siitä miten eilinen Late Lammas dvd:n ostaminen näkyi kännyssä!

Diagrammin lisäksi Pivo jakaa kulutuksesi erilaisiin lohkoihin kuten kaupat, asuminen, ruoka/juoma ja palvelut. Ne on havainnollistettu helpoilla palluroilla, joiden koko vaihtelee niihin sijoitetun rahamäärän mukaan. Kun palvelua klikkaa eteenpäin pääsee käsiksi vaikkapa siihen paljonko pelkästään postiin on mennyt rahaa viimeisten kuukausien aikana ja montako kertaa olen hakenut Kanniston leipomosta leipää (aika paljon!). Tämä siis toimii kaltaisellani korttikäyttäjällä erittäin hyvin, jopa Tukholman Pressbyranista ostetut lehdet näkyvät pivossa lehti-ja kirjaostoksissa, vaikka ostokset tehtiin Ruotsissa! Joku sanoi, että onpa ahdistavaa. No ei ole, mieluummin sitä katsoo mihin ne rahat hupeni kuin vain ihmettelisi asiaa.

Itse käytän Pivoa ahkerasti myös silloin kun myyn jotakin tavaraa nettikirppiksillä ja odotan milloin saan postittaa tuotteet eteenpäin. On paljon helpompaa tsekata saldo nopeasti puhelimella Pivon kautta kuin kirjautua pankkitunnuksilla nettipankkiin vain sen saldon katsomisen takia. Mutta se, mistä erityisesti tykkään on juuri tuo näytölle ilmestyvä tieto tililtä velotetusta summasta. Kävi nimittäin niin, että istuin yksi päivä illalla sohvalla ja yhtäkkiä vieressä oleva kännykkä piippasi tililtä lähteneen 4.99 euroa aivan outoon paikkaan. Säikähdin ensin että korttini on varastettu kunnes löysin kortin turvallisesti lompakosta. Sitten epäilin, että korttini olisi kopioitu ja aloin etsimään Pivon kautta löytynyttä veloittajan nimeä Googlesta. Ja onneksi korttiani ei oltu kopioitu, oli vain käynyt niin, että viime talvena ajankohtainen lasten netti tv:n tilaus oli jäänyt perumatta ja tililtäni oli veloitettu kuukausittain vitonen palvelusta, mitä emme enää edes käyttäneet. Vitonen on niin pieni summa, että se oli jäänyt tiliotteeltani täysin huomaamatta ja vasta tuo näytölle tullut viesti sai mut havahtumaan että joku taho tosiaan ottaa mun tililtä rahaa, enkä aluksi edes tiennyt mikä ja miksi. Nyt on netti tv peruttu, että kiitos vain Pivolle, muutenhan en taatusti olisi huomannut koko veloitusta aikoihin!

Olen hehkuttanut Pivoa varmasti kaikille ystävilleni ja saanut monia faneja sille jo ennen tätä kamppista. Mutta vaikka käytän sovellusta ihan joka päivä, mullakin on yksi juttu mitä en ole testannut vielä kertaakaan. Pivossa nimittäin on paljon etuohjelmia ja mm. ilmainen Cityshoppari-kortti, millä saisi vaikka minkälaisia alennuksia ympäri Suomen. Myös vaikkapa Pins-kortin voi synkata Pivon kanssa, mutta en ole testannut kumpaakaan. Kun joulun lähestyessä pitää entistä tarkemmin pitää silmällä rahankulutustaan, ajattelin nyt ottaa tehtäväksi myös noihin etuuspalveluihin tutustumisen. Nämä palvelut ovat vieläpä sellaisia, että kuka tahansa voi ne saada Pivon kautta käyttöönsä, olipa OP:n tiliä tai ei. Tiliin ja kortin käyttöön liittyvät Pivopalvelut ovat sen sijaan käytettävissä vain OP:n tileillä ja onneksi on, sillä mulla on ollut aina tili vain ja ainoastaan OP:ssa.

Koska Pivon lataaminen ja käyttäminen on sekä a) äärimmäisen helppoa että b) täysin ilmaista, ajattelin haastaa teidät muutkin, etenkin Osuuspankin asiakkaat, kokeilemaan tätä appia kanssani parin viikon ajan. Keskustellaan sitten oletteko te tykänneet Pivosta aivan yhtä paljon kuin minä! Pivon voit ladata AppStoresta, Google Playsta ja Windows Phone Storesta. Olisi hauska kuulla muutaman viikon päästä teidän fiiliksiä Pivosta ja huomasitteko kulutuksessanne jotain mielenkiintoista noiden diagrammien kautta. Kuten postauksesta käy ilmi, mä olen liputtanut jo kesästä Pivon nimeen ja kuvittelen jokaisen rakastuvan appiin, kunhan sen vain lataa itselleen. Mitä sanoo muut Pivon käyttäjät, eikö vain olekin ihan huippu palvelu?

Lisätietoa Pivosta? Havainnollistavat kuvat ja video osoitteessa pivolompakko.fi

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Ablodeja luovasta ajattelusta! Mulla on tuo punainen (ja likainen) Coston hattu ollut nyt hetken käyttökatkolla, koska sen sininen tupsu räjähti käsiin. Joulujuttuja kerrankin ajoissa täällä miettiessä päähäni pälkähti, että jos ostaisin tupsun valkoisena, mulla olisi joulusesongiksi oma ulkona pidettävä tonttulakki. Idea oli mielestäni niin hyvä, että tein vitosen hankinnan uuteen tupsuun ja nyt iloitsen tästä tonttuhatusta kovasti.

Kuten tuosta hatusta tosiaan huomaa, se on likainen. Eikä ihme, hankin hatun joskus 3 vuotta sitten. Ja pesuohjeen mukaan sitä saa vain kuivapestä, varmaankin lipan kovikkeen takia. Mitäpä luulette, eiköhän tuolle voisi vähän vettä ja juuriharjaa näyttää vaikka ei lippaan koskisikaan?

Costolle oli tullut tosi kivoja 100% merinovillaisia tupsupipoja, jotka eivät ole yhtään noin huomiota herättäviä, mitä tuo lippapompulahattu. Minulta puuttuu nyt hyvä merinovillapipo, kun Kaamos omi Uhana Designin pipon itselleen ja Globe Hopen viime vuotinen turbaanihattu on menettänyt valitettavasti muotoaan. Koska minä ja joulupukki ollaan käytännössä yksi ja sama henkilö, saattaa pukki jo tietää toiveeni uudesta piposta ;)

ps. vihaan selfieden ottamista. Ihan tuskaa saada sekä oma naama että hattu samaan kuvaan!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Muistatteko, kun viime vuonna mulla oli blogissa teemana yhteiskuvat? Otin vuoden ajan joka viikko yhden yhteiskuvan musta ja lapsesta ja projekti on nähtävillä edelleen 52 viikkoa tägin alla täällä. Sen jälkeen yhteiskuvia on tullut otettua ihan liian vähän ja mietinkin olisiko kuvaprojekti tehtävä taas ensi vuonna. Nyt se on paljon haastavampaa, sillä lapsen kasvaessa meidän viralliset tapaamisvuorot (joita noudatamme kyllä onneksi hyvin löysästi) ovat muuttuneet ja Kaamoksella on kesäisin yhteensä neljä viikkoa äitivapaata, eli hän on pari viikkoa putkeen isän luona kaksi kertaa kesän aikana. Noina viikkoina yhteiskuvia ei tietenkään voi ottaa, sillä ainakin viime kesänämiehet viettivät silloin yhteistä aikaa mökillä Lohjansaaressa.

Toisaalta nuo tauot kuuluvat vuoteemme niin olennaisesti, että olisihan se projekti "täydellinen" muutamien viikkojen tauoista huolimatta. Hankaluuksia aiheuttaa toki muutama muukin asia, sillä viime vuonna kuvat oli aika helppo ottaa, kun mä en ollut päivätöissä. Nyt talvella emme valoisaa päivää yhdessä näe kuin muutamana päivänä viikossa, lähinnä viikonloppuisin. Eikä me varmaan ihan aina saada kuvaajaa meille, ellen sitten mene koputtelemaan tuntemattomienkin naapureiden ovia. Voisin tietty ottaa kuvat kaukolaukaisimella, mutta jostain syystä Nikonin kaukolaukaisin kyllä laukaisee kuvat mutta en ole saanut vielä yhtäkään oikeasti tarkkaa kuvaa sillä. Tai edes puolitarkkaa. Onkohan nämä niitä kuuluisia tekosyitä, projektiin lähteminen kun olisi paljon helpompaa jos tietäisi se olevan helppoa. Mitä kokemuksesta tiedän ettei yhteiskuvien ottaminen ole! Mutta mitä olette mieltä, olisiko yhteiskuvaprojekti vuoden tauon jälkeen kiva vai jo nähty juttu?

Asukuvien määrä sen sijaan varmasti tulee pysymään viimeaikaisissa määrissä myös seuraavana vuonna. Olen innostunut nyt asukuvista, sillä ne ovat itselle hyvä tapa prosessoida tyyliä. Parhaiten oppii mistä tykkää, kun katsoo peilin sijaan valokuvasta kokonaisuutta. Esimerkiksi kellohameen ja paidan yhdistelmästä tuli ihan lemppari, kun huomasin kesällä kuinka kivasti ylös nostettu hame sovii vartalolleni.

Annoin muuten tänään kaverilleni Annille läjän mulle toimimattomia vaatteita. Oli tosi hauskaa, että itselle nykyään njääh fiiliksiä herättävä vaate voikin olla toiselle tosi hyvä. Kuten esimerkiksi yksi Junarosen bodycon-mekko, mistä Anni tykkäsi niin, että ajatteli laittaa sen yrityksensä Ipanaisen Hakaniemen myymälän avajaisiin ensi lauantaina. Onneksi omista hutihankinnoistakin saa joku iloa!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Nimesinköhän mä tämän postauksen ihan väärin, kyseessä on tietenkin meidän kummankin lempparikahvila. Ja oikeastaan, ei tämä mikään kahvila edes ole, vaan leipäpuoti, mistä löytyy juuri sopivasti kaksi baarijakkaraa meitä varten. Kanniston leipomon Hakaniemen piste on ehdottomasti enemmän take away puoti kuin ajanviettopaikka, mutta niin vain siitä on tullut meidän yhteinen suosikkimme.

Arkisin haen Kannistosta usein välipalaa töihin ja joskus töiden jälkeen sairaan hyvää levain-leipää. Hyvänä aamuna silloin tällöin mukaan lähtee latte ja croissantti, tällä kertaa jotain muuta. Eilen Kaamos pyysi, että leivo äiti suklaakakku. Ja mä pyörittelin silmiäni, sillä eihän mulla ole hajuakaan millainen suklaakakku oikeastaan edes on ja mistä koko suklaakakku lapsen päähän pälkähti. En ole ikinä leiponut suklaakakkua kuin jostain pussijauheista. Lupasin kuitenkin, että lauantaikarkin sijaan käytän lasta syömässä jonkun muun tekemää suklaakakkua, eli siis tietenkin Kanniston leipomon kakkua.

Kävimme ensin ulkoilemassa ja ihailemassa Rautatientorille avattua jääpuistoa luistelijoineen ja kun posket olivat tarpeeksi punaiset ja kahvihammastani kolotti jo pahasti, painuimme Hakaniemeen ja Kannistoon. Tuttuun tapaan edessä oli jonollinen leipää jonottavia ihmisiä, mutta jonon ohi puikkelehdimme seinustalle ja tilasin sen suklaakakun luomuappelsiinimehulla ja itselleni höyryävän sumpin. Ah, niin rentouttavaa. Lähtiessä mukaan lähti vielä pieni pussillinen minimarenkeja, jotka säilyvät maaliskuuhun asti hyvänä. Niiden käyttöön mulla onkin jo yksi idea valmiina...

Ps. törmättiin Hakaniemessä myös Kauneven suunnittelijaan Tiinaan, joka oli tulossa uusien merinovillatuotteidensa kuvauksista. Jotain pieniä vinkkejä uutuuksista löytyy jo Facebook-sivuilta ja odottelen nyt kieli pitkällä hieman havainnollistavampaa matskua. Tämä tänäänkin Kaamoksen kaulassa ollut huivi on siis saatu Kaunevelta viime vuonna ja ihanahan se on edelleen, tosin kipeästi pesua kaipaavassa kunnossa.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Meillä on ollut aikamoinen sairasteluperiodi käynnissä. Viime viikolla sekä minä että lapsi olimme kuumeessa ja Kaamos jatkoi tällä viikolla saaden korvatulehduksen. Isä on onneksi ollut lapsen kanssa kotonaan sairauslomapäivät keskiviikon ja torstain ja tänään käytiin yhdessä vielä syömässä ennenkuin otin pojan hoiviini. Aurinkolahteen on avattu ilmeisen vasta uusi nepalilainen ravintola, jonka lounas testattiin samalla kun muutenkin vietettiin yhdessä aikaa. Ihan oli hyvät sapuskat, tosin Itä-Helsingin paras nepski on edelleenkin Kontulan (!) ostarilla sijaitseva Sagun Nepal.

ylhäällä olevista kuvista tuli mieleeni, kun joku kysyi tuossa jo jokin aika sitten, että milloin me oikein luovutaan rattaiden käytöstä. Pakko sanoa, että ei kyllä ihan heti. Kaamoshan kävelee reippaasti pitkiäkin matkoja ja monesti liikumme ilman rattaita vaikkapa Suomenlinnaan retkelle tai kauppaan. Mutta autottomassa ja kohtuullisen paljon matkustelevassa perheessä rattaat on vaan edelleen tosi hyvä apu pitemmillä matkoilla ja esimerkiksi nyt kun on ollut aika paljon sairautta ja sen kautta väsymystä ilmassa. Usein lasta ei rattaissa istumassa nähdä, mutta kyllä ne hyvä on olla mukana esimerkiksi Tukholman reissulla tai tosiaan näin sairausaikaan. Jos olisi pikkusisar, olisimme varmasti siirtyneet jo seisomalautaan aikoja sitten, mutta seisomalautaa ei ehkä kannata kiinnittää tyhjiin vaunuihin :) Missä iässä teidän lapset on muuten lopettaneet rattaiden käytön kokonaan?

Ja ihanaa kun lumi vihdoin satoi tännekin vaan lieneekö pysyvää kuitenkaan. Nyt kuitenkin Kaamos ja naapurin Mimmi ovat pulkkamäessä (korvatulehdus siis hoidossa) ja mulla on pitsataikina kohoamassa. Tosi kiireisiä nämä viikot nykyisin ja viikonlopun koittaessa on kyllä ihanaa vain jumittaa kotona ja fiilistellä vapaapäiviä. Tänään voisi katsoa sen Silta 2:n viimeiset jaksotkin pois kuljeksimasta. Mitäs te teette seuraavina päivinä?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.